Minkälainen voisi olla keskustalainen kanta al-Holin leiriltä palaaviin?
Olen hämmästellyt suomalaisten jyrkkiä kannanottoja al-Holin leiriltä palanneita kohtaan.
Olemme toisaalta pelokkaita, toisaalta suorastaan koston- ja verenhimoisia.
Ilmapiirimme on kuin ”ristiinnaulitse, ristiinnaulitse” tai vähemmän raamatullisesti punakaartilaislaulun sanoin ”tutkimatta hirttäminen, mestaus”.
Ja käy esimerkki koulupojastakin, joka sai jälki-istuntoa, vaikka oli syytön juuri sillä kerralla, kun oli flunssaisena kotona.
Opettajan näkemys kun oli, että ”mukana olisit pahanteossa ollut kuitenkin, jos olisit kouluun jaksanut”.
Yritin ajatella, mitkä voisivat olla keskustalaisen suhtautumistavan rakennuspuut. Tällaisia löysin:
Ensiksi. Lain mukaan. Niin on sanottu, ja niin pitää toimiakin. Isis on ollut kauhistuttava organisaatio, ja sen nimissä tehdyt rikokset ansaitsevat rangaistuksensa.
”Lain mukaan” edellyttää kuitenkin, että viranomaiset tutkivat, ja oikeus tuomitsee. Jos Suomen lain mukaista tuomittavaa ei löydy tai sitä on vähemmän, kuin yleinen mielipide odottaisi, siihen on tyydyttävä.
Laillinen meno edellyttää myös, että poliitikot ymmärtävät roolinsa. Se on: näpit irti oikeudenkäytöstä. Suomessa on lainsäädäntövalta, hallitusvalta ja tuomiovalta erotettu. Poliittiset tuomiot eivät kuulu sivistysvaltioon, poliitikkojen ei tule spekuloida niillä, eikä kansanedustajien tule jaella pidätysmääräyksiä.
Toiseksi. Kohtuullisuutta arviointeihin. Uhkakuvia ei pidä liioitella. Supon tiedossa on jopa yli 400 Suomessa asuvaa, joilla tiedetään olleen yhteyksiä terroristijärjestöihin, mutta terroristisessa tarkoituksessa tehtyjä iskuja on vain yksi.
Leiriltä on saapunut toistaiseksi muutama aikuinen ihminen ja kymmenkunta lasta. Voimme olla varmoja, että viranomaiset seuraavat heidän elämäänsä tarkasti. Älkäämme siis olko hysteerisiä.
Kolmanneksi. Mihin alkiolainen ihmisyysaate ohjaisi?
Tämä onkin tärkeä pykälä, tärkeä myös siksi, että viime vuosina on alkiolaisuuden perään kovasti kyselty.
Alkio näki, että vaikeimmissakaan oloissa kasvaneen toivo ei ole menetetty. Ihmisyyden kehitystarpeen varaan voi aina rakentaa. Ja ihmisiä nämä al-Holin leirillä olleetkin ovat.
Joku saattaa nyt sanoa, että ei ollut Isis-terroristeja Alkion aikana. Ei ollut niin, mutta olivatpa esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumat, jolloin osattiin tehdä hirmutekoja ihan omin päinkin.
Mutta kohta kun tappamisesta ja rankaisemisesta oli selvitty, ryhdyttiin erityisesti maalaisliiton voimin rakentamaan sopua ja ymmärrystä suomalaisten keskuuteen.
Semmoiseen ihmisyysaate silloin innosti.
Juha Mauno
Pukkila