Lukijalta: Yhdysvaltalainen Leo XIV Ukrainan rauhanvälittäjänä

Aulis Korhonen kirjoitti paavin mahdollisuuksista välittää rauhaa. Tässä on Moskovan suuriruhtinaskunnan sekä Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan kaltainen haaste.

Neuvostoliitto suhtautui ja Venäjän federaatio suhtautuu ainakin Pohjois-Atlantin entisiin Varsovan liiton maihin laajenemisen jälkeenkin ”asiakysymyksenä”.

Kun ehkä lähinnä jesuiittojen taustavaikutuksesta Liettuan suuriruhtinaskunta ja Puolan kuningaskunta alkoivat laajeta Ukrainaan Mustallemerelle, muodostui uskonnosta puolaiskatolis-venäläisortodoksinen haaste.

Edelleenkin aivan kaikkein ortodoksisimmat venäläiset katsovat paavinvallan uhaksi oikeauskoisille ortodokseille.

Ukraina jaettiin virallisesti Moskovan suuriruhtinaskunnan sekä Liettuan suuriruhtinaskunnan ja Puolan kuningaskunnan aselevossa 13. tammikuuta juliaanisen kalenterin mukaan vuonna 1667.

Jos Venäjä neuvottelisi Ukrainan kanssa Vatikaanissa, se olisi jo paikan valintana konsessio Venäjältä ääriortodoksisessa katsannossa. Paavi tietenkin ajattelee myös omia katolisiaan Venäjän federaatiossa, mutta hänen hyväntahtoiselle yhdysvaltalaisuudelleen ei liene oikein tukevaa maata vanhavenäläisessä katsantokannassa.

Vaikka asia olisikin tärkeä, kustannusliiketoiminta ja sosiaalinen media jakavat pääasiassa tyylipisteitä asioiden vertauskuvallisesta hallinnasta.

Olli-Jukka Paloneva



Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/