Lukijalta: Vapaudesta maisemissa
Kautta aikojen on taide eri muodoissaan ollut tunnustettu ja hyväksytty taistelutanner. Mutta onneksi taiteelliseen vapauteen kuluu myös klassinen, pysyväarvoinen ja yleisesti hyväksytty ilmaisu.
Taiteen historiassa on monia teoksia, joiden vapaus-sanoma puhuttelee satojenkin vuosien takaa.
Pari vuosisataa sitten niin kutsutut romantikot kuvasivat ihmishahmoja myrskyävän meren rannalla tai kuohuvan kosken partaalla. Voimallinen vesiefekti herätti kunnioitusta ja jopa pelkoa, mutta ennen kaikkea vapautta, jossa saattoi kuitenkin vaania vaara, jos tietyn vastuuttomuuden rajan ylittää.
Nälkämaan laulussa Ilmari Kianto sanaili, että meidänpä vapautta vaanivat nuo, koskien ärjyt ja surkeat suot.
Silloin ihmisen elanto oli suuresti kiinni satokauden suotuisuudesta ilmojen suhteen. Nyt koskien kuohut on välillä valjastettu energiantuotantoon ja vapautunevat hissukseen omiin luonnollisiin voimiinsa. Suo-ojat suljetaan ja kaikenlaista luontoa ennallistetaan.
Luonnonkukkaniittyjä kaivataan ja rantapusikkoja raivataan. Lehmät on jopa kutsuttu maisemanhoitajiksi ja vahvemmatkin biisoninaudat rymistelevät järvikortteen kurittajina. Vapaana kuljeskelevat nautalaumat ovat jokseenkin yleinen pikku-uutinen ainakin täällä Järvi-Suomen puolessa.
Monesta asiasta uskottiin, että niistä vapautuu, kun tekniikka kehittyy. Mutta sovellutusten suo, päivitysten pähkäily ja kaikenlaiset koneellisen ilmaisun kommervenkit ovat vähentämässä arkisten asioittemme suoritusten ja sujuvuuden vapautta. Virtuaalimaailmassa vapaus on kyseenalaista, kun vastuullisuudet tai vastaukset saati selitykset ja opastukset eivät kuule kenellekään.
Aune Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/