Lukijalta: Suomi – Pohjolan Japani?
Kirjoitan tätä Kiotossa Japanissa. Olen käynyt maassa kymmeniä kertoja ja seurannut maan kehitystä niin sanotusti ruohonjuuritasolta kohta 30 vuoden ajan.
Kerran Suomea sanottiin Pohjolan Japaniksi. Tällä viitattiin kummankin maan nopeaan talouskasvuun, teollistumiseen ja teknologiseen edelläkävijyyteen.
Viimeisen 20 vuoden ajan maille on ollut yhteistä nopean kasvun sijaan vähäinen syntyvyys, ikääntyvä väestö ja vaisu talouskehitys. Puutteista huolimatta molempia maita pidetään edelleen korkean elintason niin sanottuina kehittyneinä länsimaina ja hyvinvointiyhteiskuntina.
Tätä taustaa vasten voi kysyä, millaisia poliittisia valintoja Suomi ja Japani ovat tehneet? Ja kuinka ne tuloksiltaan mahdollisesti eroavat tai muistuttavat toisiaan? Tarkastelu auttaa ymmärtämään erilaisten hyvinvointiyhteiskuntien kehittymistä sekä niiden mahdollisuuksia ja uhkia.
Japanissa väestön määrä on kääntynyt laskuun. Suomessa alhaista syntyvyyttä on kompensoinut nopeasti kasvanut maahanmuutto. Japanissa maahanmuutto on ollut tietoisesti tarkkaan rajattua, läheisistä Aasian maista tulevaa ja korostetun työperäistä.
Suomi ja varsinkin keskeiset kaupunkiseudut ovat nopeasti muuttuneet monikulttuuriseksi ja -arvoiseksi. Japani on vaalinut omaa kansallista kulttuuriaan ja arvojaan.
Kaksikulttuurisena perheenä olemme aina kokeneet olevamme tervetulleita Japaniin. Molemmat lapsemme ovat opiskelleet maassa. Tiedostamme, että meiltä odotetaan samaa panosta sekä samojen yhteiskunnan normien ja käytöstapojen noudattamista kuin kaikilta muiltakin. Ehkä vähän enemmänkin.
Samankaltaisesta ikääntymisestä huolimatta työ- ja eläkeikä ovat kulkeneet eri suuntiin. Suomessa 64-vuotiaana vähintään puolet väestöstä on eläkkeellä, Japanissa ehkä vain neljännes. Japanilaisessa tuttavapiirissämme ei ole tavatonta jatkaa työskentelyä 75-vuotiaaksi tai yrittämistä 80-vuotiaaksi.
Japanilainen työelämä on rakennettu suomalaista vaativammaksi. Työpäivät ovat pitkiä, Suomessa lyhyempiä. Samalla työnteon merkitys on erilainen.
Japanissa ei merkittävässä määrin ole töitä, joita ”kanta-japanilaiset” eivät tekisi. Kaikki työ on arvossaan, huonoja töitä ei ole. Sosiaaliturva on rajallisempaa kuin Suomessa.
Työelämässä ja yleensäkin senioriteetin sekä niin sanotun hiljaisen tiedon arvostus Japanissa on korkealla tasolla. Usein olen käyttänyt sanontaa, että Japanissa ihmisen ajatellaan 60-vuotiaana omaavan riittävästi yleistä elämänkokemusta, jotta hänet voidaan nostaa vaativimpiin johtotehtäviin.
Suomessa kovin usein tuossa iässä suunnitellaan eläköitymistä. Vastaavasti nuoruutta ja ennakkoluulottomuutta arvostetaan Suomessa enemmän.
Pisa-tuloksissa Suomi ja Japani olivat 20 vuotta sitten maailman kärkeä. Sen jälkeen suomalaisessa koulussa tapahtui jotain, mitä ei olisi pitänyt. Suomi on 20 vuoden ajan jäänyt selvästi jälkeen Japanista ja samalla pudonnut länsimaiseen keskikastiin. Japani on edelleen pitänyt yllä tasoaan ja on toistuvasti maailman terävimmässä kärjessä.
Suomalaisen koulun hiipuvan kehityksen huomasimme 2010-luvun alussa, kun lapsemme kesäisin kävivät japanilaista koulua. Silloisen arviomme mukaan Suomessa oltiin erityisesti luonnontieteissä noin yhden luokka-asteen Japania jäljessä.
Luonto, maatalous ja kotimainen ruoka ovat molemmissa maissa arvossaan. Ehkäpä niukkojen resurssien Japanissa omavaraisuuteen liittyviä seikkoja on osattu arvostaa vielä enemmän kuin Suomessa, jossa niitä toisinaan on saatettu ajatella itsestäänselvyyksinä. Viime aikojen globaalit kriisit ovat Suomessakin saaneet kotimaisuuden ja omavaraisuuden arvostuksen nousuun.
Julkisen talouden laajuuden osalta maiden kehitys on voimakkaasti eriytynyt. Suomessa julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat kasvaneet läntien maailman suurimmiksi.
Japani on hillinnyt menoja ja edustaa länsimaista keskitasoa. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat Suomessa 57,5 prosenttia ja Japanissa 39,1 prosenttia.
Julkisten menojen ero on valtava. Suomi käyttää julkisiin menoihin noin 40 000 euroa per vuosi per nelihenkinen perhe enemmän kuin Japani. Havaintojemme mukaan kuitenkin Japanissa ainakin koulut, perusterveydenhuolto ja julkinen liikenne toimivat moitteetta ja selvästi paremmin kuin Suomessa.
Verotus on Japanissa selvästi Suomea kevyempää. Se myös kohdistuu eri tavoin. Useimmat perustarvikkeet kuten ruoka ovat maltillisen verotuksen myötä edullisia. Bensa maksaa selvästi alle euron litra.
Eroja ja yhtäläisyyksiä siis löytyy paljon. Pohjimmiltaan kyse on politiikasta – tavasta järjestää yhteiskunta. Tavasta jakaa valtaa ja vastuuta ihmisten, perheiden ja valtion välillä. Sekä arvoista.
Japanilainen yhteiskunta tukeutuu ensisijassa ihmisiin ja perheisiin. Siitä voisi käyttää nimitystä perhekeskeinen hyvinvointiyhteiskunta. Ensisijainen vastuu ja valta hyvinvoinnista on perheellä sekä laajemmin sukuyhteisöllä. Samalla japanilainen yhteiskunta asettaa suoraan tai välillisesti oman maan kansalaisen ja kulttuurin etusijalle.
Suomalainen yhteiskunta tukeutuu ensisijassa valtioon ja julkiseen. Suomalaisesta mallista voisi käyttää nimitystä valtiokeskeinen hyvinvointiyhteiskunta. Ensisijainen vastuu ja valta hyvinvoinnista on valtiolla. Suomalainen yhteiskunta on japanilaista avoimempi suhteessa muihin kulttuureihin ja maahanmuuttoon.
Suomi ja Japani käyvät esimerkiksi kahdesta eri vaihtoehdosta amerikkalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Siinä vastuu hyvinvoinnista on ensisijassa yksilöllä itsellään. Sitä voisikin kutsua yksilökeskeiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, joka siis poikkeaa sekä suomalaisesta että japanilaisesta mallista.
Kuten nähdään, hyvinvointiyhteiskuntia on mahdollista organisoida monella eri tavalla ja erityisesti eri painotuksella. Niiden vahvuudet ja riskit ilmenevät aikaa myöden poliittisten valintojen tuloksina.
Suomessa oraalla oleva keskustelu valtiokeskeisyyden suitsimisesta ja vaihtoehdoista valtiokeskeiselle hyvinvointivaltiolle on tervetullutta.
Petri Roininen
yrittäjä ja diplomi-insinööri
keskustan kasvuryhmän puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/