Lukijalta: Arvotonta menoa
Toimeentulotuen leikkaaminen on ollut yksi viimeaikaisista ehdotuksista säästöjen aikaansaamiseksi. Äskettäin valmistui hallituksen asettaman työryhmän loppumuistio. Muistiossa on tarkasteltu sitä, miten viimesijaiseksi tulonlähteeksi tarkoitetusta etuudesta saataisiin entistä velvoittavampaa.
Toimenpiteeksi on esitetty tuen leikkaamista, jos esimerkiksi ensisijaisia etuuksia, kuten työmarkkinatukea ei ole haettu.
Samassa muistiossa kuvataan, että toimeentulotukea saadaan usein perusturvaetuuksien lisäksi. Työmarkkinatukea saavista lähes 40 prosenttia saa perustoimeentulotukea.
Usein myös vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa tai vanhempainpäivärahaa saavat ovat oikeutettuja perustoimeentulotukeen. Vähimmäisetuuksien piirissä oleminen ei siten useinkaan poista toimeentulotuen tarvetta.
Muistiossa on viitattu tutkimukseen, jonka mukaan toimeentulotuen saajilla on keskimääräistä heikompi terveydentila.
Helsingin Sanomien verkkolehdessä oli 14.1.2025 juttu, jossa kaksi toimeentulotuen varassa elävää henkilöä pohti esitettyjä leikkauksia. Molemmilla haastatelluilla oli vakavia terveysongelmia.
Toinen heistä arveli leikkausten perustuvan ”harhaiseen mielikuvaan siitä, että on olemassa jokin satojentuhansien perusterveiden mutta laiskojen työkykyisten porukka, jota pitäisi potkia ja rangaista”.
Olen toiminut aiemmin lähes vuosikymmenen sosiaalityöntekijänä, ja kokemukseni on samansuuntainen. Minun on vaikea ymmärtää, miten säästöjä saadaan aikaiseksi leikkaamalla kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta.
Kaikkia etuuksia voidaan käyttää myös väärin, mutta suurelle osalle ne tulevat välttämättömään tarpeeseen. Kuten toinen haastateltu jutussa totesi: parempi olisi hoitaa kuntoon ne syyt, jotka työttömyyttä aiheuttavat.
Julkista taloutta on tasapainotettava. Säästötalkoissa tuntuu kuitenkin unohtuvan erityisesti kaksi asiaa: säästöjen kokonaisvaikuttavuus ja inhimillisyys.
Palvelu- ja turvaverkkoa karsitaan ja tiivistetään säästöjen nimissä. Samalla aiheutetaan kustannuksia toisaalla, kuten toimeentulotukimenojen kasvua ja lisääntyviä kuljetuskustannuksia.
Todellisten säästöjen saamiseksi tulisi hahmottaa paremmin hyvinvointialueiden, Kelan ja kuntien muodostama kokonaisuus ja leikkausten kokonaisvaikutus.
Hyvinvointivaltion perusperiaate on ollut se, että kaikki pidetään mukana. Nyt leikkaukset uhkaavat kasautua haavoittuvassa asemassa oleville. Armoton leikkauspolitiikka on arvotonta politiikkaa. Hyvinvointivaltiota tulee uudistaa. Romuttaminen sen sijaan voi tulla yllättävän kalliiksi.
Susanna Pirttiaho
YTM, aluevaaliehdokas (kesk.)
Kangasniemi
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/