Keskusta on ratkaisijan paikalla
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti eilisissä Kultaranta-keskusteluissa kantaa euroalueen, Euroopan unionin ja niiden jäsenmaiden velkaantumiseen. Hän varoitti siitä, että velan kasvu vaarantaa koko rahoitusjärjestelmän olemassaolon.
Presidentti ei hyväksy taloudellisen yhteisvastuun kasvattamista ja vaatii nykyisen kriisin jälkeen paluuta perussopimuksen noudattamiseen eli palauttamaan voimaan no-bailout -säännön.
Julkisuudessa Niinistöä on arvosteltu siitä, että hän astui lausunnoillaan valtioneuvoston tontille.
Omalta osaltani en tällaisiin moitteisiin yhdy. Olen päinvastoin rohkaissut Niinistöä ottamaan kantaa korona-kriisin taloudellisiin vaikutuksiin kysymällä, 19.4. julkaisemassa blogissani ”Miksi Sauli Niinistö ei puutu talouteen?”.
Kirjoitin, että Suomen talouden hätätila on tasavallan presidentin vastuulla ennen muuta sen vuoksi, että se uhkaa myös Suomen taloudellista ja jopa valtiollista itsenäisyyttä:
”Velkaantunut maa ei ole itsenäinen. Kriisimaana Suomi voisi joutua EU:n, euroalueen ja Kansainvälisen valuuttarahaston taloudelliseen holhoukseen. Ja lopulta on kysymys myös valtiollisesta itsenäisyydestä. Velkaunionissa asemamme olisi sama kuin liitto- tai yhtenäisvaltion pienellä provinssilla.”
Aluksi näytti siltä, että Sanna Marinin johtama hallitus torjuisi taloudellisen yhteisvastuun lisäämisen euroalueen ja EU:n jäsenmaiden kesken.
Kirjoitin 27.3. blogin ”Kiitos Sanna Marin ja Katri Kulmuni!”, jossa kiitin siitä, että julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Suomen hallitus oli vastustanut sekä Euroopan kriisirahaston käyttämistä että eurobondien käyttöönottoa ajankohtaisen korona-kriisin helpottamiseksi.
Sittemmin hallitus kuitenkin hyväksyi kriisirahaston käytön ja myös muita yhteisvastuuta lisääviä järjestelyjä.
Eilisessä Kultaranta-keskustelussa Marinin kannanotot viittasivat siihen, että hallitus on valmis tukemaan myös Ranskan ja Saksan ehdotusta elvytysrahaston perustamiseksi. Hänen mukaansa Suomi ei tukisi Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin ja Tanskan vastaehdotusta.
Keskusta näyttää olevan ratkaisijan paikalla. Toivottavasti presidentti Niinistö rohkaisee kannanotoillaan puoluetta toteuttamaan tiukkaa linjaa. Keskustalla on tähän vahvat perusteet senkin vuoksi, että se aikanaan vastusti Suomen liittymistä euroalueeseen.
Toivoa herättää se, että keskustan varapuheenjohtajaksi viime syksynä valittu Petri Honkonen on Uuden Suomen haastattelussa ”Olisiko parempi uhrata euro ja pelastaa EU? ” todennut, että hänen mielestään Suomi voisi pärjätä paremmin euron ulkopuolella.
Haastattelussa Honkonen oli hyvin huolissaan Euroopan unionin ja euroalueen tulevaisuudesta koronakriisin kestäessä:
”Olen jopa miettinyt, kun Italia on niin kiikun kaakun, että voisiko olla parempi, että uhrattaisiin euro ja pelastettaisiin EU.”
Honkosen mukaan ”euro sopii erityisen hyvin nousukauteen ja Saksan kaltaiselle rikkaalle maalle. Suomen kohdalla ja laskusuhdanteessa tilanne on toinen. Hän arvioi, että Suomi pärjäisi paremmin ilman euroa.”
Toukokuun 20. päivä kirjoittamassani blogissa ”Eduskunnan on vihdoinkin tehtävä tenä” pohdiskelin, mitä tapahtuisi jos Suomi ei hyväksyisi kasvavaa yhteisvastuuta:
”Erotettaisiinko Suomi EU:sta tai euroalueesta? Tuskin.
Johtaisiko tämä siihen, että euroalue alkaisi sisäisesti eriytyä, kuten blogissani 17.2.2019 arvelin? Tämä voisi olla mahdollista ja olisi järkevää.
Johtaisiko tämä siihen, että euroalue kokonaan tai osittain hajoaisi? Tämäkin voisi olla mahdollista ja olisi järkevää.
Kokonaan hajoaminen tarkoittaisi sitä, että kaikilla euroalueen mailla olisi euron rinnalla käytössään kansalliset valuutat. Tätä ehdotin Euroopan parlamentissa, kun siellä vuonna 1995 käsiteltiin euron käyttöönottoa.
Osittainen hajoaminen tarkoittaisi sitä, että osa jäsenmaista eroaisi euroalueesta ja ottaisi euron rinnalla käyttöön kansallisen valuutan. Suomi olisi eroavien joukossa.”
Nyt näyttävät myös Vesa Vihriälä ja Päivi Leino-Sandberg pohtivan mahdollisuutta, että euroalue ja/tai EU sisäisesti eriytyisi siten, että elvytysrahastosta tulisi vapaaehtoinen ”halukkaiden koalitio”.
Paavo Väyrynen