EU-jäsenyys on aiheuttanut suuret taloudelliset tappiot
Perussuomalaisten masinoimalla eduskunnan puhemaratonilla on ollut se hyvä puoli, että vuoden 1994 jarrutuskeskustelua on ryhdytty julkisuudessa käsittelemään ymmärtäväiseen ja jopa arvostavaan sävyyn.
On myönnetty, että silloisella keskustelulla oli järkevä tarkoitus, joka myös toteutui. Jarrutuksen ansiosta eduskunta päätti Suomen jäsenyydestä vasta sen jälkeen, kun olimme saaneet tietää Ruotsissa toteutettavan sitovan kansanäänestyksen tuloksen.
Sekin olisi hyvä vielä myöntää, että jarrutuksella oli toinenkin järkevä ja tärkeä tarkoitus. Halusimme estää sen, että eduskunnan päätöksellä vaikutettaisiin Ruotsin sitovan kansanäänestyksen tulokseen.
Kerrotaan, että Suomen hallitus oli luvannut nopealla eduskuntakäsittelyllä ”auttaa” Ruotsin hallitusta. Siellähän kansan enemmistö oli oman maansa jäsenyyttä vastaan.
Tähän hallitusten keskinäiseen ”domino-peliin”ei jarrutuskeskustelulla kuitenkaan voitu vaikuttaa. Ruotsalaisille ei kerrottu, että Suomessa oli ollut vain neuvoa-antava kansanäänestys ja että eduskunta odotti Ruotsin ratkaisua.
Niinpä Ruotsin kansan harhaanjohdettu tilapäinen enemmistö saatiin tukemaan maansa liittymistä EU:n jäseneksi.
Tämä ratkaisi Suomenkin liittymisen unioniin.
Viime päivinä olen julkaissut kaksi blogikirjoitusta, joissa käsittelin vuoden 1994 tapahtumia (Jarrutuskeskustelu 1994 ja 2021 ja Esko Aho ja Keskusta ne olivat jotka kuoppaan putosivat).
Kirjoituksissani muistutin siitä tosiasiasta, että EU-jäsenyydestä syksyllä 1994 päätettäessä Suomi oli jo päässyt unionin sisämarkkinoille.
Elvytyspaketin kannattajat puolustivat tätä Suomelle taloudellisesti hyvin epäedullista sopimusta sillä, että olemme hyötyneet ja hyödymme kovasti EU:n sisämarkkinoista.
Puheenvuoroissa jopa vertailtiin sisämarkkinoiden euromääräisiä hyötyjä niihin taloudellisiin menetyksiin, jotka olemme EU:n jäsenmaana kokeneet ja joita olemme jälleen kokemassa. Tällä perusteella on väitetty, että olemme EU-jäsenyydestä valtavasti hyötyneet.
Olimme kuitenkin neuvotelleet yhtenä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaana EU:n kanssa sopimuksen Euroopan talousalueen (ETA) muodostamisesta. Sopimus oli astunut voimaan vuoden 1994 alussa. Tämä sopimus oli jo taannut pääsymme sisämarkkinoille.
Yhtä perusteeton ja suorastaan järjetön on väite, että Suomen jättäytyminen elvytysvälineen ulkopuolelle johtaisi meidän erottamiseemme EU:sta tai sen sisämarkkinoilta.
Kun keskustellaan EU-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista, pitäisi yleensäkin jättää kokonaan huomiotta sisämarkkinoista saadut hyödyt. Ne olimme saavuttaneet jo ennen jäsenyyspäätöstä.
Jäsenyyden hyötypuolelle jäävät ne edut, joista pääsemme osallisiksi, kun osallistumme päätöksentekoon, jolla on vaikutuksia yritysten toimintaympäristöön. Tähänkin on ulkopuolella oleville ETA-maille luotu hyvät vaikutusmahdollisuudet.
Jäsenyyden aiheuttamat taloudelliset menetykset ovat valtavat.
Itse jäsenyyssopimus oli meille epäedullinen.
EU:n maatalous- ja aluepolitiikassa olemme nettomaksaja, vaikka meidän olisi pitänyt arktisen ilmastomme ja harvan asutuksemme ansiosta olla nettosaaja.
Lisäksi EU:ssa päätettävä alue- ja maatalouspolitiikka soveltuu huonosti Suomen oloihin.
Sanotaan, että Norjakin osallistuu EU:n koheesiorahoitukseen. Niin osallistuu, mutta sillä on itsenäinen alue- ja maatalouspolitiikka.
Jäsenyyttä perusteltiin erityisesti turvallisuudella.
On vaikea nähdä, miten turvallisuutemme olisi EU-jäsenyyden vuoksi parantunut. Sen sijaan tiedämme, että olemme kärsineet eniten niistä Venäjän vastaisista kauppapakotteista, joita olemme joutuneet EU:n jäsenenä toteuttamaan.
Sellaisiin itsenäinen Suomi olisi tuskin ryhtynyt.
Pahimmat taloudelliset tappiot olemme kokeneet sen vuoksi, että Suomi liittyi ainoana Pohjoismaana euroalueeseen.
Olemme kokeneet kansantalouden menetetyn vuosikymmenen, jolloin taloutemme ei ole lainkaan kasvanut. Ruotsin kansantalous kasvoi samoina vuosina noin 25 prosentilla. Näistä syistä Ruotsin taloudellinen ja työllisyystilanne on ratkaisevasti meitä parempi ja valtion velka paljon alhaisempi.
Euromaana olemme joutuneet perussopimuksen vastaisesti tukemaan muita jäsenmaita. Tältä Ruotsi välttyi.
Pahimmat kansantaloudelliset tappiot olemme kärsimässä EU:n ilmasto- ja ympäristöpolitiikan vuoksi. Tulevaisuudessa näköpiirissä on vielä pahempaa.
Elpymispaketti on meille taloudellisessa mielessä hyvin epäedullinen. Pahinta on se, että tässä yhteydessä harjoitetaan perussopimuksen ”luovaa” tulkintaa eli sitä rikotaan. Tätä kautta avataan tie velkaunionille ja EU:n verotusoikeudelle.
Tähän menetysten ja tappioiden luetteloon ei voida vastata, että olemme hyötyneet sisämarkkinoista.
Edellä esitetyn pitäisi osoittaa jokaiselle suomalaiselle, että Euroopan unioniin liittyminen oli paha virhe ja olemme maksaneet siitä kovan hinnan.
Tällä tiellä ei pitäisi enää edetä.
Vuoden 1994 jarrutuskeskustelun taustaan ja tapahtumiin voi perehtyä teoksestani ”Itsenäisen Suomen puolesta”. Se on luettavissa kotisivuni kirja-arkistosta. Jarrutuskeskustelua käsittelen sivuilla 187–219.
Teos on kuunneltavissa myös äänikirjana.
Paavo Väyrynen