Ilmastolaki ja metsät!
EU:n komission esitys ilmastolaiksi on Euroopan uusin vastaus maailman ilmastohaasteeseen. Ilmastolaki kertoo suuntaviivat toimiksi, joihin on tarkoitus ryhtyä.
Lain linjauksilla tavoitellaan kunnianhimoisesti hiilineutraalia EU:ta vuoteen 2050 mennessä.
Vuosikymmenen kuluttua, vuonna 2030, pitäisi päästövähenemät (CO2-päästöt) olla 50-55 prosenttia vuoden 1990 tasosta.
EU:n tavoitteena on olla asiassa globaali johtaja.
Vuosien 1990 ja 2018 välillä EU-maissa kyettiin jo vähentämään hiilidioksidipäästöjä 23 prosenttia alueen talouden kasvaessa samassa ajassa 61 prosentilla.
Perinteinen kaava päästöjen määrän ja talouden tasakasvusta katkaistiin. Silti, jo vuoden 2030 tavoite edellyttää ilmastotoimiin ihan uutta vauhtia.
Kymmenessä vuodessa pitäisi kyetä 27-33 prosentin lisävähennyksiin. Vauhdin pitäisi kolmen-nelinkertaistua.
Siksi komissio lupaa nyt, että muun muassa teollisuuden, digitalouden, energiapolitiikan, liikenteen, metsän ja maankäytön aloille laaditaan uudet strategiat ja säädetään iso pino koko EU:ta koskevaa lainsäädäntöä.
Lisävauhtia asiassa onnistumiselle haetaan digitalisaatiosta.
Suomen kannalta lain tavoitteet eivät pääsääntöisesti ole mahdottomia.
Metsälle ja biotalouden kannalta sekä eräät EU:n hankkeet että hallituksen hiilineutraali Suomi 2035 -tavoite ovat vähintäänkin haasteellisia.
EU näet lupaa LULUCF:n avaamista eli muutosta pelisääntöihin, joilla maankäytön muutokset ja metsänielut otetaan huomioon maakohtaisten hiilitaseiden määrittämisessä.
LULUCF:n avaaminen tässä tarkoittaa vaaraa metsän kasvun ja hakkuiden välisen eron edelleen kasvattamiseksi. Ja se olisi huono asia.
Komissio on kaavaillut metsien suojelun radikaalia lisäämistä. Suojelun kaksinkertaistaminen iskisi kovasti Suomeen ja olisi huonoa ilmastopolitiikkaa.
Ylipäänsä EU:ssa tuntuu olevan erittäin vaikeaa saada läpi ymmärtämys sille, että puun käyttö on koko maailmassa ylivoimaisesti tehokkain tapa korvata päästöllistä energiaa ja uusiutumattomia raaka-aineita.
Eikä sitäkään aina ymmärretä, että hyvin hoidettu kasvava metsä sitoo hiiltä vanhaa enemmän.
Metsää koskevien ratkaisujen valvonta ja vaikuttaminen ovat tärkeä asia EU:ssa. Sitä se on myös Suomessa. Eli, tuki toimille hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi ja päästöjen vähentämiselle.
Nielujen edelleen kasvattaminen, eli metsän taloudellisen hyödyntämisen vähentäminen, veisi vikaan.
EU on nyt toteuttamassa suurta siirtymää päästöllisistä päästöttömiin rahoittamalla toimia, joilla hiilen, ruskohiilen ja turpeen tuotannosta ja käytöstä luovuttaisiin ja puhtaampaa menestystä luotaisiin tilalle.
Komissio lupaa haalia ”siirtymäkauden mekanismiin” 100 miljardin euron rahoituspotin tuleville seitsemälle vuodelle.
Tätäkin taustaa vasten eräiden Suomen hallituspuolueiden mielihalu ajaa veronkorotuksille turve alas ja houkutella kivihiili kymmeneksi vuodeksi turpeen tilalle, on perusteeton.
Verotasojen erolla turpeen ja hiilen ajojärjestys laitoksilla on jatkossakin varmistettava turpeen hyväksi.
Ennätämme jatkossa vähentää turpeen tuotantoa siihen mittaan, mikä on välttämätöntä mm huoltovarmuus huomioon ottaen.
Hiilen tavoin EU on näet osoittamassa tukea myös alueille, joilla turpeen tuotantoa ja käyttöä vähennetään.
Ei siis turpeen alasajoa silmät ummessa ja ilman EU:n tukea, jota EU lupaa koko unionin alueelle 100 miljardia euroa hiilen ja turpeen alasajoon. Otetaan edes pieni siivu tästä Suomeen.
Suunnitelmat hallituksi toimiksi tulee tehdä tänä vuonna.
Tiedoksi, jo toteutettua alasajoa ei EU-tuella ole tarkoitus rahoittaa!