Haastan hallitusta harkitsemaan "kolmen kuukauden sääntöä"
Viime aikoina on paljon puhuttu työvoimapulasta, ulkomaisen työvoiman tarpeesta ja maahanmuutosta sekä näihin liittyen maamme uuden hallituksen linjasta ja tavoitteista. Kesällä saamani viesti pisti pohtimaan asiaa:
”Hallitusohjelman sivulla 203 sanotaan, että Suomesta on poistuttava, jos henkilön työsuhde loppuu eikä hän ole kolmen kuukauden kuluessa solminut uutta työsuhdetta. Tämä kirjaus on aiheuttanut sen, että ulkomailta kotikaupunkiimme muuttaneita työkavereita on alkanut ääneen pohtia kannattaako tänne jäädä ja perustaa perhettä.
Nämä ihmiset ovat juuri niitä, joita kaikki haluavat tänne muuttavan eli nuoria, korkeasti koulutettuja ja yksityisellä sektorilla työskenteleviä hyvin palkattuja ammattilaisia. Nämä ihmiset eivät suunnittele elävänsä sosiaalitukien varassa, mutta he myös ymmärtävät, että elämässä voi sattua kaikenlaista. Esimerkiksi pandemian aikaan osa ihmisistä menetti työpaikkansa, vaikka kuinka olisivat halunneet tehdä töitä.”
Jos henkilö menettää työpaikkansa, vaikka toukokuussa, voi olla todella hankalaa löytää uutta työtä kesän aikana, kun rekrytoinnit ovat jäissä.
On varmasti tarpeen tarkastella kriittisesti nykyisiä maahanmuuttoon liittyviä säädöksiä, mutta samalla pitää varoa ylilyöntejä, joilla pahimmillaan karkotamme korkeasti osaavaa työvoimaa pois Suomesta.
Jos henkilö menettää työpaikkansa, vaikka toukokuussa, voi olla todella hankalaa löytää uutta työtä kesän aikana, kun rekrytoinnit ovat jäissä.
Eräs perussuomalaisten paikallistoimija kommentoi hallituksen kaavailemaa kolmen kuukauden sääntöä: ”Tähän pitäisi saada kultainen keskitie, ettei ammattiosaajia poistettaisi täältä”
Toivon, että tätä keskitietä vielä todella harkitaan myös maan hallituksessa.
Monella alalla on turvauduttu jo pitkään ulkomailta tulevaan työvoimaan. Kyse ei ole siitä, etteivätkö kunnat, yhteisöt ja yritykset haluaisi palkata kotimaisia tekijöitä, mutta heitä ei vain ole riittävästi tarjolla.
Suomessa on keskusteltu ulkomaisesta työvoimasta siihen sävyyn, että tänne kyllä osaajia ja työvoimaa saadaan, jos vain halutaan ja otetaan.
Monet länsimaat ovat kuitenkin samassa tilanteessa meidän kanssamme ja kilpailevat samoista työntekijöistä.
Mielestäni meidän tulisi olla enemmän huolissaan siitä, että haluavatko nämä tekijät nimenomaan Suomeen.
Ja tätä eivät kaikki uuden hallituksen suunnitelmat edistä.
