Pohjola voisi olla osiaan suurempi
Nyt on maailmankirjat sekaisin, sanoisi vanha kansa kansainvälisestä tilanteesta. Arvio on aika osuva. Maailmankirjoista eli maailman järjestyksestä juuri on kysymys.
Viime päivinä ja viikkoina on saatu seurata Yhdysvaltain tullipolitiikan käänteitä, jotka koskettavat myös Suomea. Kun EU pääsi ”sopimukseen” Yhdysvaltain kanssa tulleista, sanottiin monella suulla, että uutinen oli helpotus. Median talousasiantuntijat olivat sitä mieltä, että huonokin sopimus on hyvä. Onhan sopimus surkea, mutta kuitenkin vakaa.
Donald Trumpin sanelemien tullisopimusten vakaus on kuitenkin katsojan silmässä. Se, mitä todellisuudessa on tapahtunut, on kansainvälisen kauppajärjestelmän romuttaminen.
Yhdysvallat on alkanut käyttäytyä kuin entisajan siirtomaavalta, jonka päätavoite on päästä hallitsemaan luonnonvaroja ja kauppaa. Yhteisistä pelisäännöistä ei yritetäkään sopia vaan neuvotteluissa keinoina ovat uhkaus, lahjonta ja kiristys. Niillä kasvatettiin entisaikaan lapsia, nyt valtioita.
Seuraukset kansainväliselle taloudelle jäävät nähtäväksi. Monet ekonomistit ovat sitä mieltä, että jossakin vaiheessa Yhdysvallat alkaa perääntyä korkeista tulleistaan ja vähitellen palataan lähemmäksi alkukohtaa.
Toisaalta, kun Yhdysvallat on romuttamassa samalla tavoin YK:ta ja jopa Natoa, ei takaisinpaluu liene kovin helppo. Parempi on miettiä sitä, mitä tästä uudesta järjestyksestä voi seurata.
Epävarmuus ei koske vain kauppaa. Euroopassa jatkuu verinen sota, eikä kenelläkään ole tietoa, milloin se voisi päättyä. Toinen iso kriisi, Gazan sota, jatkuu sekin jo toista vuotta. Ja vaikka Israel on jo sodan voittanut, konflikti jatkuu siviilien tuhoamisena tavalla, jota ei aikoihin ole nähty.
Niin kauppasota kuin kuuma sota Ukrainassa ja Lähi-idässä ovat osoittaneet paitsi Yhdysvaltain arvaamattomuuden, myös EU:n päättämättömyyden. Unioni on osoittautunut heikoksi peluksi sekä kauppapolitiikassa että turvallisuuspolitiikassa.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Voidaan kuitenkin hyvin arvailla, että sekä EU että Nato ovat nykyisen kehityksen jatkuessa jopa hajoamisen partaalla.
Myös valuuttamarkkinat voivat osoittautua eurolle kovaksi palaksi eikä ole mahdotonta, että jokin euromaa eroaa tai erotetaan valuuttaunionista. Kaikki tämä tuntuu mahdottomalta, mutta onko se sitä?
Kukapa meistä olisi arvannut, että Venäjä hyökkää Ukrainaan ja aloittaa täysimittaisen sodan. Tai kukapa tiesi, että Yhdysvallat on tosissaan keräämässä kamppeensa Euroopasta ja voi jopa lähteä Natosta. Ja missä ovat ne viisaat, jotka tiesivät etukäteen, että Yhdysvallat heittäytyy poikkiteloin vapaakaupan tielle.
Entä kukapa olisi uskonut, että kun Eurooppa on juuri päättänyt vähentää riippuvuuttaan Kiinasta, sen onkin puolipakko tiivistää suhteitaan siihen. Eurooppa on kuin harakka tervatulla sillalla, kun pyrstö nousee, nokka tarttuu.
Kaikkea voi tapahtua. Ja kun yllättävää tapahtuu, alamme odottaa lisää yllättävää tapahtuvaksi.
Suomen kaltaisen pienen maan on välttämätöntä miettiä eri vaihtoehtoja, koska itse voimme niihin vaikuttaa vain vähän. Suomen idea on selviytyä, sanoi Mauno Koivisto.
Toistaiseksi EU on vielä toimiva, mutta sielläkin meidän mahdollisuutemme valvoa etujamme kaventuvat jatkuvasti. Natossa olemme rajamaa, jonka pitää kuitenkin itse huolehtia omasta puolustuksestaan. Portugalin ja Italian urheista Nato-armeijoista ei tosipaikan tullen ole paljon hyötyä.
Itse asiassa meiltä löytyy vain yksi vankka tukijalka, joka on vakaa. Se on pohjoismainen yhteistyö. Jos Pohjoismaat tiivistyisivät vielä nykyisestään oikeaksi valtioliiton tasoiseksi blokiksi, olisi sen voima paljon suurempi kuin jokaisen maan erikseen.
Tämä tarkoittaisi sitä, että EU:n ja Naton sisällä olisi yhdistynyt Pohjola, joka näkyisi ja kuuluisi. Pohjola olisi maailman valtioiden talouslistalla viidentoista suurimman talouden joukossa.
Ja vaikka Nato sattuisi hajoamaan, Pohjolan yhteinen sotilaallinen voima olisi edelleen sellainen, että kaikkien pitäisi ottaa se huomioon. Pohjoismainen puolustusliitto olisi vakauttava tekijä.
Pohjoismaat ovat kulttuuriltaan ja yhteiskuntajärjestykseltään pitkälti yhtenäinen alue. Ainakin toistaiseksi kaikissa Pohjoismaissa on syvään juurtunut demokraattinen hallintojärjestelmä ja vaikka systeemi on hidas, se on kestävä ja tuottaa tuloksia.
Kestävyyttä tarvitaankin, sillä demokratiaa haastetaan tällä hetkellä tosissaan. Autoritaarisia maita on lukumääräisesti enemmän kuin niitä maita, joissa on vapaat vaalit. Kansanvalta joutuu Pohjolassakin taistelemaan tosissaan pysyäkseen hengissä idän ja lännen autokratioiden ristitulessa.
Yksinvaltiaiden ja diktaattoreiden johtamat suurvallat eivät salaa pyrkimyksiään ulottaa ryöstöretkiään yhä uusille alueille.
Pohjoismaiden yhteistyön rakentamiseen entistä vahvemmaksi on juuri nyt tilaisuus. Myös Pohjoismaiden keskinäiset suhteet ovat kunnossa, kenties paremmassa kuin koskaan ennen.
Yhtynyt Pohjola nauttisi kaikissa jäsenmaissa myös kansan tukea. Tulevaisuutta varten kannattaa rakentaa kaikki mahdollisuudet, jotta meitä ei aina yllätettäisi housut kintuissa.