Uusi keskusta
Suomen Keskustan auringonlaskua on julistettu moneen kertaan. Yhtä monta kertaa ennustukset ovat olleet väärässä. Niin myös tällä kertaa – tästä olen täysin vakuuttunut. Suurin osa suomalaisista kuuluu poliittiseen keskustaan.
Nykytilannetta ei käy kuitenkaan kieltäminen. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kaikkia tosiasioita ei tehdyissä ratkaisuissa tunnustettu. Kansaa on kuunneltava, kuten olen aiemmin todennut.
Koronapandemia, Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan, inflaatio ja energiakriisi. Edessä siintää matala talouskasvu, mahdollisesti myös lama. Tuskinpa kukaan olisi tätä kehitystä kyennyt ennakoimaan. Suomi ja suomalaiset ovat selvinneet tästä kaikesta ällistyttävän hyvin.
Keskustan saavutuksia moni on vähätellyt. Mielikuvat jylläävät.
Toistakymmentä vuotta kestänyt sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus toteutettiin vihdoin mallilla, jonka myös perustuslakivaliokunta hyväksyi.
Poliisille, Puolustusvoimille ja turvallisuuteen laajemminkin on panostettu ennätyksellisen paljon. Jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Uusia opintolinjoja on avattu ja opiskelupaikkoja on tullut tuhansittain ympäri Suomen, samalla kun opiskelijoiden tulorajoja korotettiin puolella. Uudet kaupunkiseudut — kuten Jyväskylän seutu — pääsivät osaksi MAL-sopimusta ja maakuntien liikenneyhteyksiin on panostettu. Eläkeputken poistaminen ja aktiivimalli kakkonen toteutettiin. Työllisyysaste on historiallisen korkealla.
Keskustalaista politiikkaa, jolla maamme turvallisuutta, alueiden elinvoimaa ja työntekemisen arvoa on vahvistettu.
Virheitäkin on tehty. Ne on myönnettävä ja käsiteltävä.
Rakenteellisten uudistusten tekeminen ei ole ollut kriisien keskellä helppoa, mutta se olisi ollut välttämätöntä. Tekemättömyyden hintana on entistä suurempi julkisen talouden sopeuttamisen tarve 2030-luvulle tultaessa.
Keskustan tahdosta tämä ei kiinni jäänyt, mutta hallituksen enemmistö ei uudistuksiin ollut valmis. Monipäiväiseksi venynyt puoliväliriihi vuonna 2021 oli selkeä vedenjakaja. Tässä olisi pitänyt vetää johtopäätöksiä.
Menneisyyteen ei kannata jäädä rypemään. Suomen Keskustan tulevaisuus on omissa käsissä.
Puolueella tulee olla linja, joka innostaa, johon itse uskomme ja jota tavoittelemalla suomalaiset menestyvä. Nyt linja on epäselvä. Keskustassa on katse liikaa sisäänpäin. Jatkuvan sisäisen ruodinnan ja kipuilun sijaan olisi tärkeää kääntää katse eteenpäin ja uusiin avauksiin.
Mielestäni Suomen Keskusta on selkeästi koko Suomen asianajaja, maakuntien puolustaja. Keskusta on uudistusvoima, kuten vuosi sitten kirjoitin.
Tämä aatesuunta on nyky-keskustassa jäänyt vähemmälle.
Rakentaisin Suomen Keskustan politiikan neljän aikaa kestävän pilarin varaan.
Aluepolitiikan ja hajauttamisen kunnianpalautus. Tämä tarkoittaa maakuntien itsehallinnon lisäämistä kotikunta-maakunta-mallin pohjalta. Enemmän valtaa maakunnille, enemmän mahdollisuuksia maakuntien kasvuun, enemmän lähidemokratiaa ja kansanvaltaa. Hajauttaminen on tänä päivänä myös osa turvallisempaa kotimaata.
Kotimainen turvallisuus. Tämä tarkoittaa panostuksia maamme huoltovarmuuteen ruoan, energian, puolustuksen ja sisäisen turvallisuuden kautta.
Yhtään lisää sääntelyä maa- ja metsätalouteen ei sallita, ellei samalla poisteta tuplaten aiempaa sääntelyä. Energian osalta ajamme täyttä omavaraisuutta ja poliisin, pelastuslaitoksen ja sairaanhoidon henkilöstövahvuutta lisätään neljänneksellä 2030-luvulle tultaessa.
Markkinatalouden ja kilpailun lisääminen. Luomme puitteet yrittäjyyden kasvulle ja lisäämme osaavaa työvoimaa.
Uuden työntekijän palkkaamista on helpotettava, paikallista sopimista lisättävä ja byrokratiaa vähennettävä. Palkasta ja eläkkeestä on jäätävä enemmän tilille tavalliselle ahkeralle suomalaiselle. Kilpailua lisäämme määrätietoisesti, jossa yksi painopiste on erityisesti kaupan alalle. Tämä on kuluttajan ja tuottajan etu.
Sosiaaliliberalismi. Tämä aatesuunta on nyky-keskustassa jäänyt vähemmälle. Tarvitsemme mahdollisuuksien tasa-arvoa, jossa yhteiskunta tasaa eroja, jotta kaikilla on mahdollisuus menestyä. Yksi esimerkki on mainitsemani taloudellisen kilpailun lisääminen.
Näkisin myös, että nykyistä sosiaalitukijärjestelmää tulisi kehittää kohti työnteon arvon korostamista. Yksi vaihtoehto on sosiaaliturvan kehittäminen kohti Tanskan mallia, jotta työnteko on aina kannattavaa. Kannustavava perusturva lannistavan ja monimutkaisen sosiaaliturvan tilalle on keskustan malli.
Meidän tehtävämme on yhdistää suomalaisia. Jakolinjoja tämä maa ei kaipaa, me suomalaiset olemme vahvimpia yhdessä. Tässä keskusta on avainpaikalla.
Keskellä, yhdistämässä suomalaisia myös tulevaisuudessa.