Vihtaa velkaantuville jäsenmaille, niukkuutta kotitalouksille ja yrityksille
Inflaatio kipusi lokakuussa 8,3 prosenttiin ja kuluttajahintojen nouseva trendi näyttää jatkuvan. Vaikka sähkön kallistuminen ja asuntolainojen korkojen nousu on nostanut huolta eniten, on rajuin, jopa 16 prosentin nousu nähty ruoan ja alkoholittomien juomien hinnoissa.
Ekonomistit arvioivat, että vaikka inflaatio hidastuu talouden yleisen heikkenemisen myötä, ruuan ja sähkön hinnat jatkavat nousuaan edelleen.
Ratkaisuja tilanteen helpottamiseksi on löydyttävä. Kuluttajaa kiinnostava iso kysymys onkin, mihin suuntaan yhteinen talousalueemme kehittyy ja millaisiin talouden realiteetteihin sitoudumme EU:ssa?
Yhteisen kukkaron nyörejä ei pidä avata. EU:n talousaluetta ei pidä tukea enempää velkarahalla jo siksikin, että energiakriisi on entisestään syventänyt jäsenmaiden velkaantumista.
EU:n taloussääntöjä ollaan päivittämässä ja komissio on antamassa vihtaa ja ohjausta velkaantuville maille, missä EU pyrkii ottamaan lisää valtaa talouspolitiikassa.
Komission hahmotelmassa ei maata mullistavia sääntömuutoksia kuitenkaan ole. Julkisen talouden alijäämä saa jatkossakin olla korkeintaan kolme prosenttia ja velan määrä bruttokansantuotteesta korkeintaan 60 prosenttia.
Sen sijaan esityksessä peräänkuulutetaan jäsenmaakohtaisia suunnitelmia, jotta sääntöjen mukaisiin raameihin päästäisiin. Näin EU pyrkii tarttumaan jäsenmaiden talouspolitiikan rattiin.
Vaikka koronakriisi ja sota Ukrainassa ovat meistä riippumattomista syistä velkaannuttaneet maatamme, on sillä EU:n talouskentillä seurauksensa.
Suomi perinteisenä tiukan talouskurin vahtikoirana ei ole itsekään mallimaa talouden- tai velanhoidossa, ja niinpä keskikastin maan joudumme entistä tarkempaan syyniin.
Enää meillä ei ole varaa heristellä sormea muille. Nyt onkin ratkaisevan tärkeää pitää oma pesä puhtaana, jotta oma liikkumavaramme säilyy.
Yleisesti heikentynyt taloustilanne maanosassamme johtaa vääjäämättä siihen, että kyky vastata kotitalouksien ja yritysten tarpeisiin tulee olemaan entistä huonompi.
Koveneviin kustannuspaineisiin joudutaan vastaamaan valtiontalouden säästöohjelmilla, leikkauslistoilla ja talouden tasapainottamissuunnitelmilla.
Lopulta se, miten valtiot euronsa käyttävät, tulee olemaan kasvun kannalta keskeistä. Samaan aikaan kaikkein heikompiosaisista täytyy pitää huolta kuluttajahintojen voimakkaan nousun keskellä.
