Unionin tila – kilpailukykyä ja laajentumista
Keskiviikkona Eurooppa hiljentyi kuuntelemaan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin unionin tilaa arvioivaa puhetta. Puheen pihvit löytyivät pitkälti Euroopan kilpailukyvyn ja unionin laajenemisen ympäriltä.
Uutisotsikoihin nousi komission aikomus polkaista pystyyn tutkimus, joka kohdistuu kilpailua vääristävien kiinalaisten sähköautojen valtiontukiin sekä EU:n laajenemiseen jopa yli kolmenkymmenen jäsenvaltion unioniksi.
Mahtipontinen ja historian käännekohtiin vetoava puhe oli osin jopa innostava ja uskoa luova, mutta vähintään yhtä mielenkiintoista on se, mitä puheessa jätettiin sanomatta.
Ukrainalle, Länsi-Balkanin maille sekä Moldovalle vakuutettiin niiden olevan osa yhteistä EU-rintamaa ja tulevaisuudessa myös unionin jäsenmaita. Von der Leyen näki EU:n laajenemisen katalysaattorina unionin edistykselle ja yhtenäisyyden syventämiselle.
Yksinkertainen liittymisharjoitus ei tule olemaan, sillä jo nykyisellä 27 maan kokoonpanolla unionin päätöksentekojärjestelmä yskii. EU:n sisäisiä uudistuksia on siis odotettavissa, ja niinpä von der Leyen enteilikin perussopimuksien avaamista jo ennen uusia liittymisiä.
Viimeksi puristus perussopimuksen neuvottelusta aloitettiin 2007, mikä johti Lissabonin sopimuksen voimaantuloon vuonna 2009. Siinä olennaista oli parlamentin aseman huomattava vahvistuminen. Uusi ehdotus herättää kuitenkin huolta, sillä perussopimusten uudelleentarkastelussa pienen jäsenmaan vaikutusmahdollisuudet voivat heiketä.
Mikäli perussopimusten avaamiseen ryhdyttäisiin vahvasti ranskalaisten toiveesta, olisi ilmasto- ja budjettisyihin vedoten myös perusteltua vaatia kuukausittaisen rekkarallin lopettamista Strasbourgiin. Lisäksi määräenemmistöpäätöksillä voisimme paremmin varmistaa EU-arvojen ja oikeusvaltioperiaatteiden toteutumista jäsenmaissa.
Olisin perussopimuksien avaamisen suhteen kuitenkin varovainen.
Hämmästyttävää puheessa oli se, ettei komission puheenjohtaja sanallakaan maininnut demokratian kriisiä eikä ääriliikkeiden voimistumista. Hän sivuutti ilmiön, jossa vastakkainasettelua, vaalihäirintää, ääriliikkeiden nousua tai ihmisten heikkoa osallisuutta yhteiskunnassa nähdään aina vain enemmän.
Ilmiöitä ruokkii yleensä hankala taloustilanne, johon von der Leyen ei myöskään puuttunut, vaikka laman partaalla Eurooppakin kamppailee ja vaikka hän esitti monia yhteisiä menoja lisääviä toimenpiteitä.
Myöskään kuumana vellonutta aihetta valtiotukisääntöjen epäreiluista käytänteistä ei puheenjohtaja kommentoinut mitenkään. Tuo valinta olikin enemmän saksan kuin EU:n edustajan tekemä.
Itse haluan antaa kiitosta vakavasta suhtautumisesta maatalouden tilanteeseen ja viljelijöiden arvostuksesta. Erityisen tärkeä avaus oli uudenlaisen vuoropuhelun käynnistäminen unionin maatalouden tulevaisuudesta yhdessä viljelijöiden kanssa. On hyvä, jos viljelijöiden ääni saadaan vahvemmin komissionkin korviin ja ratkaisuja lähdetään yhteistyössä hakemaan.
Myös metsien moninainen arvo nousi von der Leyenin puheessa, mutta konkreettisia toimenpide-ehdotuksia sen saralla ei kuultu. Tällä kaudella metsien käyttöön on puututtu ympäristö- ja ilmastolakien turvin rajusti, vaikka metsäpolitiikka ei EU:n toimivaltaan kuulukaan.
Vaikka mainintoja arktisuudesta tai aluepolitiikasta ei kuulunut, pidin hyvänä von der Leyenin vahvaa painotusta maanosamme pk-yritysten kilpailukykyyn.
Pk-yritysten raportointivelvoitteiden vähentäminen, suoraan komission puheenjohtajan alaiseksi tuleva pk-yritysedustaja sekä uusille säädöksille tehtävä riippumaton kilpailukyvyn vaikutustenarviointi olivat tarpeellisia esityksiä yrityskentän suuntaan haastavina aikoina.
Eurovaaleihin on nyt aikaa noin 300 päivää ja yli parikymmentä puheessa noussutta tavoitetta tai uutta toimenpide-esitystä pitävät varmasti loppukaudella komission sekä parlamentin ja neuvoston kiireisinä.
Pyrkimys eurooppalaiseen yhtenäisyyteen ja tahto vastata moninaisiin globaaleihin haasteisiin nousevat puheen lisäksi myös vaalien myötä arjen keskusteluihin. Toivottavasti eurooppalaiset myös ottautuvat niihin!