Kotimaista kaikkiin joulupöytiin!
Kotimainen ruoka ja ruoantuotanto keskusteluttaa vilkkaasti. Helsingin kaupungin päätös lopettaa tilaisuuksissaan lihan tarjoilu on herättänyt useat kunnat ja kaupungit tekemään ruokalinjauksia, jotka toivottavasti tehdään pääkaupunkia harkitummin.
Pohjoiset olosuhteemme pakottavat meidät tarkastelemaan tiukasti ruokaturvamme tilaa. Suomalainen ruoka on maailman puhtainta, turvallisinta ja vastuullisesti tuotettua. Eläimiä lääkitään vain tarpeen mukaan, ympäristötoimia tehdään, tuotanto on korkealaatuista ja valvontajärjestelmämme toimii. Nautamme syövät tuontisoijan sijaan hiiltä sitovaa nurmea. Suomalaiset raaka-aineet ovat monella mittarilla tarkasteltuna kestävämpiä ulkomaisiin verrattuna.
Suomalainen ruoka on liian arvokasta pois heitettäväksi.
Erinomaisuudesta huolimatta kotimaisen ruoan tulevaisuus herättää huolta. Kasvukauden äärimmäiset säävaihtelut ovat aiheuttaneet sadonmenetyksiä, joita on vielä seurannut tuotantopanosten jyrkkä hinnannousu energiassa ja lannoitteissa. Samalla tuottajan saama hinta markkinoilta ei huomioi riskejä tai kompensoi ympäristöpanoksia. Jos vuosi toisensa jälkeen alkutuottajan viivan alle jää miinusta, johtaa se väistämättä suomalaisen ruoantuotannon vähenemiseen. Syyllistävä ilmastokeskustelu maatalouden ympärillä ei helpota viljelijän työtä.
Useiden kuntien aloitteet kotimaisuuden puolesta ruokapalvelujen ja tarjoilujen osalta ovat innostavia esimerkkejä. Entistä valveutuneemmat asiakkaat edellyttävät ruokaketjun läpinäkyvyyttä. Ruoan hinnan on asetuttava kohdalleen jo alkutuotannosta lähtien. Ruoka on arvo itsessään, eikä sitä pidä arvioida vain hintalapun mukaan.
Kotimainen ruoka on paitsi ekoteko niin myös mahdollisuus vahvempaan vientiin. Korkeatasoiselle ruoalle on maailmalla kysyntää, mutta potentiaaliamme ei ole hyödynnetty tarpeeksi. Ruokaketjun toimijat yhteen kokoava Yhteinen ruokapöytä-foorumi on asettanut tavoitteeksi ruokaviennin kolminkertaistamisen. Jotain onkin tehtävä, sillä juuri meillä ruokavienti on EU:n jäsenmaiden alhaisinta.
Juuri nyt sote-uudistuksen myllerryksessä on muistettava myös tukipalveluiden merkitys. Monien kuntien keittiöissä on jo hyödynnetty paikallisia tuotteita ja myös hyvinvointialueiden on tehtävä suomalaisen ruoantuotannon ja aluetalouden kannalta järkeviä hankintalinjauksia. Tulevilla aluevaltuustojen päättäjillä on siis valta ja vastuu tämänkin asian ohjauksessa.
Jouluna moni pöytä notkuu koreana juhlavista ja toivon mukaan kotimaisista ruoista. Tahdonkin toivottaa rauhaisaa joulun odotusta vinkin kera: Suunnittele jo etukäteen ylijäävän jouluruuan uudelleenkäyttö, sillä heitämme vuosittain yli 350 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa jätteisiin Suomessa. Suomalainen ruoka on liian arvokasta pois heitettäväksi.
