EU:n paine metsiä kohtaan kasvaa
Ilmasto- ja ympäristötalkoot ovat synnyttäneet unionissa erilaisia avauksia ja lakihankkeita, jotka tulevat vaikuttamaan suomalaisiin metsiin ja metsänomistajiin.
Osassa kunnissa on jo aloitettu metsästrategioiden päivitystyö. Myös kansallisen metsästrategian uudistus on jo käynnistetty.
Metsiin vaikuttavien EU-hankkeiden lista on pitkä: metsästrategia, taksonomia, metsäkato, ennallistaminen, LULUCF, hiiliviljely, biodiversiteettistrategia, uusiutuva energia ja niin edelleen.
Metsäkatoesityksellä pyritään ehkäisemään metsäkatoa aiheuttavien tuotteiden, kuten soijan ja puutuotteiden, pääsyä EU-markkinoille.
Tavoite on hyvä, mutta keinot menevät yli tarkoituksen. Sillä korvataan nykyinen puutavara-asetus, mutta laaja-alaisemmin.
Näyttää huolestuttavasti siltä, että lainsäädäntöön ujutetaan metsäkadon ehkäisyn lisäksi sitovaa metsien hoitoa koskevaa sääntelyä.
Tämä tarkoittaisi käytännössä EU:n omaa metsälakia, vaikka toimivalta kuuluu jäsenmaille.
Viimeiseksi tietoa on tihkunut uudesta asetuksesta luonnon ennallistamiseksi.
Jos vuodettu esitys toteutuu, Suomessa pitäisi luonnontilaistaa kolmasosa pinta-alasta. Sillä olisi valtava vaikutus suomalaisten metsien hoitoon. Jo nykyään leijonanosa EU:n tiukasti suojelluista metsistä on Suomessa.
Aion vaikuttaa siihen, että hiiliviljelystä tulee aidosti kannattavaa metsänomistajille ja viljelijöille.
Taksonomian kestävyyskriteerit metsille ja LULUCF:n hiilinielutavoitteet tuovat haasteita, mutta myös mahdollisuuksia.
Komission esitys hiiliviljelystä mahdollistaa uusia tulonlähteitä metsien ja maaperän hiilensidonnasta.
Järjestelmää ollaan luomassa ja konkreettisia aloitteita odotamme jo tänä vuonna.
Parlamentillakin on sanottavansa. Aion vaikuttaa siihen, että hiiliviljelystä tulee aidosti kannattavaa metsänomistajille ja viljelijöille.
Niin tai näin, jatkossa paikallisessa metsänkäytön suunnittelussa ei voi jättää huomiotta EU:n toimia.
Toivon, että linjavedot tulevat olemaan tasapainossa niin taloudellisesti, ekologisesti kuin sosiaalisesti.
Vain silloin metsänhoito on kokonaiskestävää, ja kaikki osapuolet sitoutuvat tärkeisiin luontotavoitteisiin.