EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa uudistamassa
EU:ssa valmistaudutaan tulevaan rahoituskauteen. Toukokuun mittaan selviää, millaista budjettia komissio suunnittelee vuosille 2021–2027. Britannian EU-eron myötä leikkauksia on luvassa. Yksi säästökohde on mitä ilmeisemmin EU:n aluepolitiikka.
Pidän tärkeänä sitä, että Suomen asema tässä rahoituksessa turvataan. Neuvottelutavoitteenamme tulee olla ehdottomasti se, etteivät maakuntien aluekehitysvarat alene nykyisestä.
Alue- ja rakennepolitiikalla on EU:ssa pitkät perinteet ja mittava budjetti. 2000-luvulla useiden uusien jäsenmaiden liittyminen unioniin teki EU:n aluepolitiikan keskeisestä tavoitteesta – alueiden välisten kehityserojen kaventamisesta – entistä haastavampaa.
EU:n aluepolitiikka on monenkirjavaa, siksi remonttia tarvitaan. Olen sitä mieltä, että EU:n aluepolitiikkaa tulee uudistaa talouskasvua ja työllisyyttä tukevaan suuntaan.
EU:n on tehtävä entistä aluelähtöisempää aluepolitiikkaa. Tällä tavalla voitaisiin huomioida paremmin kehittyneiden jäsenmaiden, kuten Suomen, sisäiset kehityserot. Harva asutuksemme, ikääntyvä väestömme ja pitkät etäisyytemme ansaitsevat tulla huomioiduksi EU:n kokonaiskilpailukyvyn kehittämisessä.
On muistettava, että Suomessa rakennerahastot ovat perinteinen osa maakuntien korkeakoulujen rahoitusta. EU:n aluetuet ovat byrokratiasta huolimatta maakuntiemme elinvoimalle korvaamattoman tärkeitä. Ilman niitä erityisesti pk-yritysten kehittämiseen olisi käytettävissä vain osa nykyisestä rahoituksesta.
Hankkeiden kautta on tuettu esimerkiksi suomalaisten yritysten kansainvälistymistä, ylläpidetty elinkeinoelämän ja tiedeyhteisön vuoropuhelua sekä luotu uusia työpaikkoja ja investointeja.
Elinkeinoministeri Mika Lintilä totesi viime viikolla Saksan tuoreen talous- ja energiaministerin Altmaierin tapaamisen jälkeen, että EU:n aluepolitiikka tulisi nähdä modernina työkaluna osaamisen, innovaatioiden ja talouden kilpailukyvyn kasvattamiseksi.
Ajatus on hyvä pitää mielessä, kun lainsäädäntötyö EU:n aluepolitiikan uudistamiseksi alkaa.