Lukijalta: Elämme hyvinvointiyhteiskunnan jälkeistä aikaa

Velkajarrusta on nyt päästy sovintoon. Se edellyttää sitä, että julkisen velan määrä ei saisi ylittää 60 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kukaan ei ole kuitenkaan sanonut, mitä tapahtuu silloin, jos tämä bruttokansantuote ei otakaan noustakseen vaan laskee useana peräkkäisenä vuotena. Kasvua on näin saatu aikaan, mutta kasvu onkin negatiivista. Silloin velkajarru ei toimi.

Kun nyt muutenkin joka paikassa säästetään, esimerkiksi Pohde on ohjeistanut säästämään tulostuspaperin määrässä ja Keski-Suomessa on päätetty säästää kahvin määrässä. Ei ole odotettavissa, että yksityiset kansalaiset alkaisivat nyt kuluttaa. Päinvastoin – hekin vain säästävät.

Säästäväisyys ei kuitenkaan ole pahe, mutta kun se menee liiallisuuksiin ja kaiken lisäksi aloitetaan väärästä päästä, ei ole myöskään odotettavissa sitä paljon puhuttua talouskasvua.

Oikea tapa olisi ollut karsia hyvinvointialueiden kallispalkkaisten johtajien määrästä, turhasta kokoustamisesta ja kaiken maailman seminaareista, joiden kustannukset ovat niin suuria, että sitä kahvia voidaan juoda kymmeniä vuosia yhden johtajan palkkaan verrattuna.

Olisipa siinä sivussa voitu pitää auki vaikkapa Oulaskankaan yöpäivystys.

Kun potilaita vielä kaiken lisäksi alidiagnosoidaan ja käsketään syömään kotona Panadolia, ei voitane enää puhua hyvinvointiyhteiskunnasta. Me elämme nimittäin hyvinvointiyhteiskunnan jälkeistä aikaa. Historiaa siitä ei ole vielä kirjoitettu, mutta koko ajan mennään huonompaan suuntaan.

Olavi Simula


Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/