Olkoon rempallaan sitten se kotimainen
Presidentti Urho Kekkonen korosti aikanaan ulkopolitiikan tärkeyttä sisäpolitiikan yli. Puolueiden ristivedosta riippumaton yhteinen linja oli tae pienen maan pärjäämiselle.
”Jos sisä- tai ulkopolitiikan pitää olla rempallaan, niin olkoon se sitten sisäpolitiikka”, kerrotaan Kekkosen sanoneen.
Onko Suomella nykyään ulkopoliittista linjaa? Entä suomalaisilla puolueilla?
Kekkosen ulkopoliittista linjaa ovat korostaneet ja ihailleet lukuisat keskustapolvet myöhempinä vuosina. Kekkosen oppi oli, että suhteet pidetään hyvinä sekä länteen että itään, ja puolueettomuuspolitiikka tarkoittaa rauhan puolella olemista sotaa vastaan.
Onko keskusta kadottanut kylmän sodan aikaisen johtajuutensa ulkopolitiikassa? Edellisen kerran puolueella on ollut ulkoministerin paikka vuonna 1995, Suomen juuri liityttyä Euroopan unionin jäseneksi.
Keskusta lanseerasi helmikuussa pidemmäksi aikaa tarkoitetun ilmeen ja sloganin ”Keskusta – se kotimainen”. Iskulause on hyvä siinä, mitä se tavoittelee. Keskustan juuret ovat kotimaisessa alkiolaisuudessa ja tuntemus suomalaisten asioista on hyvä. Slogan on myös hyvä heitto sellaisia tahoja vastaan, jotka vain kopioivat mielipiteensä muualta.
Kuitenkaan keskustan ei pitäisi olla pelkästään se kotimainen, jos puolue haluaa menestyä tulevaisuudessa. Kansainvälisten asioiden osaaminen kun on ollut menestystekijä vaalitulosten takana aiemminkin.
Maalaisliittoa ja Kekkosta äänestettiin aikanaan osaltaan siksi, että puolueen ulkopoliittiseen osaamiseen ja idänsuhteiden hoitoon luotettiin. Vuonna 1995 keskusta menestyi eduskuntavaaleissa odotettua paremmin, siksikin että EU-keskustelu oli kiinnittynyt keskustaan.
Olkoon rempallaan se kotimainen politiikka, kunhan ulkosuhteet ovat kunnossa.
Vasemmistopuolueita on arvostettu kansainvälisen solidaarisuuden edistäjinä. Oikeistoon luotetaan vapaan, rajat ylittävän markkinatalouden takaajana. Kokoomus on profiloitunut vahvana EU-puolueena, ja menestyykin siksi aina eurovaaleissa hyvin ja saa sitä kautta euro-osaamista.
Vihreät ja perussuomalaiset ovat nousseet perinteisten suurten puolueiden rinnalle kansainvälisillä teemoilla, vaikka sitä ei heti ajattelisi. Kun puolueiden harjoittaman identiteettipolitiikan ajatellaan olevan kannanottoa lähinnä yksilön valintoihin ja elämäntyyliin kotimaassa, ei niiden kansainvälisyyttä ehkä huomata.
Etenkin Yhdysvaltojen ylikorostuminen kansainvälisiä asioita seurattaessa on vaikuttanut ihmisten mielipiteisiin. Sekä oikeistokonservatiiviset että radikaaliliberaalit ajatukset kopioidaan sellaisenaan, vieraskielisiä termejä myöten.
Keskusta voisi tuoda kansainvälisille kentille diplomaattista otetta samalla tavalla kuin se tuo sitä suomalaiseen puoluekenttään. Ihmisiä kiinnostavat suuret kansainväliset kysymykset, joten kotimaan asioiden hyvä hoito ei riitä silloin kun haetaan suurempia poliittisia visioita.
Olkoon rempallaan se kotimainen politiikka, kunhan ulkosuhteet ovat kunnossa. Se kotimainen puolue voisi olla tässä kotimaisuuttaan laajempi.