Moni lapsettomuudesta kärsinyt kokee surun vain jatkuvan, vaikka saisikin lopulta lapsen – Tuore tutkimus valottaa arkaa ja vaiettua aihetta
Kun pitkään lapsettomuudesta kärsinyt pariskunta saa lopulta lapsen, ajattelevat ihmiset helposti heidän olevan täynnä pelkkää iloa ja onnea. Näin ei kuitenkaan välttämättä läheskään aina ole, kertoo tuore väitöstutkimus.
Siru Lehdon kasvatustieteen väitöskirjan mukaan tahattomasti lapsettomien naisten äidiksi tuleminen näyttää heidän omissa kertomuksissaan usein melko yksinäiseltä ja armottomaltakin kamppailulta.
Lehto haastatteli tutkimukseensa useita tahattomasta lapsettomuudesta kärsineitä naisia, jotka ovat myöhemmin tulleet äideiksi. Lehdon väitöskirja tarkistetaan Jyväskylän yliopistossa 25. syyskuuta.
Tutkimuksen mukaan useimmat tutkimukseen osallistuneet naiset eivät pystyneet hyödyntämään raskausaikaa vanhemmuuteen valmistautuen, vaan useimmilla se kului lapsen menettämistä pelätessä.
Suuri osa tutkimukseen osallistuneista naisista kertoi myös suorittavansa äitiyttään ja vaativansa itseltään vanhempana paljon. Äitiyden identiteetin rakentaminen ei sekään ollut suoraviivaista, vaan moni koki äitiysidentiteetin joko viivästyneeksi, murtuneeksi tai kahtia jakautuneeksi.
Lapsen saaminen ei Lehdon tutkimuksen mukaan näyttäytynyt lapsettomuuteen liittyviä haasteita korjaavana kokemuksena, vaan monet kuvasivat surun jatkuvan, vaikka olivatkin saaneet lapsen.
Lehdon mukaan tutkimus osoitti vahvasti, ettei lapsettomuus pääty lapsen syntymään.
– Omasta äidiksi tulon matkasta löydettiin kuitenkin myös hyvää, siitä kerrottiin esimerkiksi kasvu- ja oppimiskokemuksena, Lehto sanoo Jyväskylän yliopiston tiedotteella.
Tutkimuksen mukaan lapsettomuuden haasteisiin saatu tuki on usein melko riittämätöntä.
Naiset kokivat psykososiaalisen tuen jääneen lapsettomuuden hoidossa lisääntymisteknologian jalkoihin. Merkittävin osa naisista tunsi jääneensä ilman varsinaista tukea.
Lehdon mukaan tutkimustulosten avulla voitaisiinkin kehittää terveydenhuollossa parempaa osaamista lapsettomien naisten kohtaamiseen, ohjaamiseen ja tukeen.
– On ensiarvoisen tärkeää, että tukea tarvitsevat naiset tunnistetaan terveydenhuollossa, kohdataan empaattisesti ja ohjataan psyykkisen tuen ammattilaiselle niin hedelmöityshoitojen ja raskauden aikana, kuin lapsen syntymän jälkeenkin, tiedotteessa sanotaan.