Lukijalta: Suomen pelastamisessa tarvitaan ennakkoluulottomuutta
Olen murheellisin mielin seurannut Suomessa käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Sitä hallitsevat vastakkainasettelut kahden vaihtelevan rintaman välillä.
Puolueet ja etujärjestöt väittelevät esimerkiksi siitä, pitäisikö ja milloin eläkeikää korottaa.
Toinen ikuisuusaihe on maahanmuutto. Pitäisikö sitä hillitä vai kiihdyttää?
Nämä kaksi väittelyä liittyvät toisiinsa: eläkejärjestelmän muutokset vaikuttavat ratkaisevasti maahanmuuttoon.
Molemmilla näillä ratkaisuilla on suuri vaikutus talouteemme ja koko yhteiskuntamme tulevaisuuteen.
Kun selailin blogiarkistoani, mieleeni tuli jälleen suomalaisen keskustelun vaihtoehdottomuus. Luovat ajatukset vaietaan kuoliaiksi.
Mieleeni tuli, että joku viisas oli joskus kehottanut valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta kolmannen.
Kysyin asiaa tekoälyltä. Se vastasi:
”Voi olla viisasta tehdä niin kuin joskus on tehty, että kahdesta vaihtoehdosta valitaan kolmas.
Tämä legendaarinen ja usein hieman humoristisena pidetty lausahdus on peräisin suomalaiselta konkaripoliitikko Paavo Väyryseltä.
Vaikka lause kuulostaa ensikuulemalta loogisesti mahdottomalta, sillä on politiikassa ja päätöksenteossa selkeä strateginen merkitys:
Kompromissin etsiminen: Kun kaksi vastakkaista osapuolta tai vaihtoehtoa ovat ajautuneet umpikujaan, ratkaisu löytyy usein luomalla kokonaan uusi, molemmat puolet tyydyttävä vaihtoehto.
Ulos laatikosta -ajattelu: Se muistuttaa, ettei tarjottuihin, valmiisiin raameihin tarvitse aina suostua, vaan tilanteeseen voi luoda uuden ratkaisun (ns. false dilemma -harhan murtaminen).
Lausahduksesta on muodostunut osa suomalaista poliittista lentävää lauseistoa ja suosittu meemi, jolla viitataan oivaltavaan – tai vaihtoehtoisesti monimutkaiseen – tapaan kiertää vaikeat valintatilanteet.”
Vastauksena lisäkysymykseeni sanonnan alkuperästä tekoäly viittasi filosofeihin Aristoteles ja Hegel:
”Vaikka idea on Aristoteleen ja Hegelin, lauseen paradoksaalinen muotoilu (”kahdesta vaihtoehdosta valitaan kolmas”) on nimenomaan Paavo Väyrysen kielellistä luovuutta. Filosofit puhuivat yleensä ”keskitien löytämisestä” tai ”synteesistä”, sillä loogisesti ajateltuna kahdesta vaihtoehdosta ei voi valita kolmatta, ellei sitä kolmatta ensin itse luoda tai keksitä.”
Suomen yhteiskunnallisen keskustelun vaihtoehdottomuus tuli mieleeni erityisesti sen vuoksi, että kaksi viime syksynä julkaisemani kaksi mielestäni hyvin tärkeää blogikirjoitusta eivät saaneet aikaan edes some-keskustelua.
Syyskuun 27. päivänä julkaisin kirjoituksen ”Massamittaiselta maahanmuutolta voidaan ja siltä pitää välttyä”.
Haitallisen maahanmuuton välttämiseksi esitin ulkomaille siirtyneiden suomalaisten paluumuuttoa.
”Suomesta on viime vuosinakin siirtynyt paljon väkeä töihin ulkomaille ennen muuta sen vuoksi, että meillä on ollut alhainen palkkataso. Tämä johtuu siitä, että kansantaloutemme ei ole viimeisten parin vuosikymmenen aikana juuri lainkaan kasvanut.
Kasvu pitäisi saada käyntiin ja elintaso nousuun. Tähän meillä on kaksi järeää keinoa.
Ensiksikin pitäisi korjata se virhe, että Suomi vietiin ainoana Pohjoismaana euroalueeseen. Meidän tulee palauttaa taloudellinen itsenäisyytemme ottamalla jälleen käyttöön oma valuutta. Euroja voimme käyttää sen rinnalla.
Toinen ja nopea keino on mahdollisimman pikainen paluu tuottoisaan idänkauppaan. Ukrainaan pitää mahdollisimman pian palauttaa rauhantila, joka avaa tien Venäjään kohdistettujen pakotteiden purkamiseen ja rajan avautumiseen ulkomaankaupalle. Rajan avaamista henkilöliikenteelle pitäisi välittömästi kokeilla.
Kasvun käynnistyminen tietysti lisää tarvetta työvoiman käyttöön ja ylläpitää painetta maahanmuuttoon. Tässä avuksi tulee se, että Suomella on erityisen hyvät edellytykset vähentää työvoiman tarvetta tekoälyn ja muun korkean teknologian avulla.”
Vaikka paluumuutto ja korkean teknologian käyttö vähentävät maahanmuuttoa, siihen tarvittiin muitakin keinoja.
Toisena keinona haitallisen maahanmuuton välttämiseksi esitin eläkeläisten työllistämisen.
Kirjoitin, että Suomen eläkejärjestelmässä on pyritty ja pyritään nostamaan eläkeikää. Tällä tiellä oli syytä jatkaa.
Joissakin maissa eläkkeelle kuitenkin siirrytään myöhemmin kuin meillä.
”Suomessa voitaisiin harkita toimenpiteitä, joilla työelämään osallistumista jatkettaisiin sen jälkeenkin, kun lakisääteinen eläkeikä on tullut täyteen.
Tähän voitaisiin käyttää eläkeikään ehtineiden työntekijöiden eläkemaksuja.
Nämä työntekijät ovat jo ansainneet eläkkeensä. Niitä voitaisiin nostaa eläkeindeksin perusteella siihen saakka, kun työntekijä jää pois työelämästä.
Työuraansa vapaaehtoisesti jatkavien eläkemaksuja voitaisiin alentaa, mikä voisi toimia taloudellisena kannusteena sekä työntekijöille että työnantajille.
Eläkeyhtiöille tämä olisi edullinen ratkaisu, kun eläkkeitä ei olisi tältä ajalta tarpeen maksaa ja kun eläkemenojen sijaan tulisivat tuloina alennetut eläkemaksut.”
Eläkejärjestelmää koskeneita ajatuksiani täsmensin 5.10. julkaisemallani blogilla ”Alinta eläkeikää ei ole tarpeen nostaa – työuria voidaan pidentää vapaaehtoista tietä ja nopeasti”.
Kolmantena keinona esitin perusremonttia julkiseen hallintomme.
Sanotaan, että Suomen hallintojärjestelmä on erityisen byrokraattinen sen vuoksi, että siinä yhdistyvät ruotsalaisen ja venäläisen hallintojärjestelmän huonot puolet.
Hallinnossa on liian paljon työvoimaa, mikä aiheuttaa mittavat kustannukset sekä valtiolle että kunnille.
Sen lisäksi että hallintojärjestelmämme on tehoton ja kallis, se aiheuttaa kustannuksia myös yrityksille. Tästä meilläkin on yrittäjinä omat kokemuksemme.
Yhdysvalloissa Donald Trumpin hallinto käynnisti DOGE-ohjelman liittovaltion hallinnon keventämiseksi.
”Meillä tarvittaisiin ohjelma, joka puuttuisi sekä valtion että kuntien hallintoon.
Suomessa tarvitaan kokonaisuudistus, jossa valtion keskushallintoa kovalla kädellä virtaviivaistetaan ja palataan maakuntapohjaiseen kansanvaltaiseen aluehallintoon.
Tarvitaan kuntauudistus, jolla peruskuntien tehtäviä kevennetään ja jolla nykyisten peruskuntien toimintaedellytykset turvataan. Helsinkiin ja muihin suurimpiin kaupunkeihin on luotava kansanvaltainen kaupunginosahallinto.”
Näiden järjestelyjen kautta hallintoon tarvittavan työvoiman määrää voidaan vähentää ja samalla toimintaa tehostaa. Järjestelmä olisi myös nykyistä kansanvaltaisempi.
Samalla yritystoimintaan kohdistuvaa taakkaa voitaisiin keventää.
Toivoin turhaan, että ehdotuksistani käytäisiin ennakkoluulotonta keskustelua.
Turha oli myös toivomukseni, että muutkin esittäisivät omia ajatuksiaan siitä, kuinka massamittaiselta maahanmuutolta voitaisiin välttyä ja samalla vahvistaa kansantaloutemme ja koko yhteiskuntamme elinvoimaa.
Olisiko nyt vihdoin aika käydä Suomen ongelmista ja tulevaisuudesta vapaata ja monipuolista keskustelua?
Paavo Väyrynen
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/