100 vuotta sitten: Merivoimien rauhanajan pahin turma vei 53 sotilaan hengen – karmivaan tehtävään palkattiin hajuaistiton "Paska-Erkko"
Suomen merivoimien pahin sota-ajan meriturma sattui syksyllä 1941, kun panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan Hiittisten vesillä ja vei mukanaan syvyyksiin 270 miestä. Vain yksi saatiin haudatuksi maihin.
Laivaston vakavin rauhanajan turma sattui puolestaan tasan sata vuotta sitten, 4. lokakuuta 1925 torpedovene S2:n upottua Porin edustalla. Surmansa saivat kaikki 53 miehistön jäsentä.
Lokakuun 2. päivänä neljä Suomen rannikkolaivaston alusta, tykkiveneet Klas Horn ja Hämeenmaa sekä torpedoveneet S1 ja S2, suuntasivat komentaja Yrjö Roosin johdolla perinteiselle syys- ja koulutuspurjehdukselle Kustavin Lypertöstä määränpäänään Tornio.
Matkalla nousi myrsky ja tuuli yltyi jopa yli 30 metriin sekunnissa. Olosuhteet aluksilla muuttuivat vaikeiksi. Alusten etäisyyksiä täytyi pidentää ja matkanopeutta hidastaa. Porin korkeudella myrsky hajotti saattueen. Johtoaluksena toiminut Klas Horn suuntasi vasten tuulta kohti Ruotsin rannikkoa, ja Hämeenmaa lähti seuraamaan sitä.
Torpedoveneet pyrkivät vielä seuraamaan tykkiveneitä, mutta jäivät jälkeen voimakkaan merenkäynnin vuoksi. Jo neljännesvuosisadan ikäisessä S2:ssa alkoi ilmetä hankalia vesitiiviysongelmia. Myös alusten hiilivarat alkoivat uhkaavasti huveta.

Klas Horn lähetti hätäsanoman pulassa olevien torpedoveneiden puolesta, ja hätiin hälytettiin Vaasasta pelastusalus Protector. Myös ruotsalainen pelastusalus Helios lupasi apuaan pulassa oleville torpedoveneille.
S2:n pumput kävivät aliteholla, ja vuodot pahenivat. Viimeinen viesti alukselta saapui kello 13.23, vain kaksi minuuttia ennen aluksen uppoamista. S2:n sähköttäjän vastaus radioaseman kutsuun oli ”Ei voi työskennellä nyt”.
Reposaaren luotsiasemalta saatiin näköhavainto vaikeuksissa olevasta aluksesta, jota jyrkkä aallokko keinutti sitä voimakkaasti, kunnes suurehko hyökyaalto kaatoi sen kyljelleen ja edelleen ylösalaisin.
Alus tuli vielä hetkeksi näkyviin, ilmeisesti jo kyljelleen kääntyneenä, mutta katosi sitten lopullisesti näkyvistä.
Aluksen uppoamispaikalla Outoorin matalan luona meren syvyys pienenee jyrkästi, mikä synnyttää varsinkin länsi- ja luoteismyrskyllä erittäin terävän ja jyrkän ristiaallokon. Tämän katsottiin myöhemmissä tutkimuksissa olleen veneen uppoamisen tärkein syy.
Myöskään venäläisiltä perittyjen veneiden ominaisuuksia ei tunnettu riittävästi. Minkäänlaisia vakaustaulukoita tai painolastilaskelmia ei ollut käytettävissä.
Saattueen toiminnastakin löytyi puutteita. Ajanmukaista sääennustetta ei hankittu ja itsepäisen miehen maineessa ollut komentaja Roos antoi ilmeisesti liian myöhään käskyn hakeutua suojasatamiin.
Roos pyysi itse sotaoikeuskäsittelyä tapahtumien selvittämiseksi. Häntä syytettiin varomattomuudesta ja taitamattomuudesta virantoimituksessa.
Kun Roos menehtyi kuitenkin yllättäen häkämyrkytykseen elokuussa 1926 tarkastusmatkalla Helsingin saaristossa, oikeusjuttu raukesi ja onnettomuuden tutkinta lopetettiin.

Uponnut alus löydettiin kesäkuussa 1926 ja vain 15 metrin syvyydessä maanneen hylyn nostoa ryhdyttiin suunnittelemaan heti. Nostotöissä oli vaikeuksia, mutta lopulta alus saatiin ylös ja hinattiin Reposaaren satamaan.
Hylyssä oli 23 merisotilaan ruumiit ja haju oli sietämätön. Moni ehti kieltäytyä vainajien noutamisesta, kunnes apuun saatiin ”Paska-Erkkona” tunnettu reposaarelainen entinen merimies Frans Isak Erkko, joka tyhjenteli työkseen käymälöitä. Apuna työssään Erkolla se, ettei hänellä ollut hajuaistia.
Erkko sai mukaansa muutaman apumiehen ja laskeutui aluksen mutaisiin uumeniin. Vainajat nostettiin ylös ja kuljetettiin arkuissa Reposaaren kirkon edustalle yhteiseen hautaan.
Erkko sai työstään hyvän korvauksen. Hautajaisissa hän oli kunniavieras ja hetkeksi reposaarelaisesta tuli koko kansan tuntema hahmo.
Merivoimat muistaa onnettomuuden uhreja laskemalla muistomerkille seppeleen vuosittain. Tasavuosina S2:n uppoamispaikalla vierailee Merivoimien alus, paikalla pidetään hartaus ja mereen lasketaan kukkia tai seppele.
Nyt uppoamisen sadantena muistovuonna Reposaaressa järjestetään tavallista isompi muistotilaisuus. Merenkulun valtakunnallisena vastuumuseona toimiva Forum Marinum järjestää lauantaina 25.10. muistoseminaarin, jossa puhujina on aluksen ja tapahtumien historiaan perehtyneitä asiantuntijoita.