Lukijalta: Terveys ei saa olla vain kaupunkikeskusten etuoikeus
Palveluiden keskittäminen ja digitalisaatio voivat lisätä alueellista ja sosiaalista eriarvoisuutta. Hyvinvointialueiden on nähtävä tasa-arvo laajasti – myös sijainnin ja elämäntilanteen kautta.
Kun palveluita karsitaan reuna-alueilta, myös työpaikat keskittyvät kaupunkeihin ja niiden ympärille. Tämä ei ole pelkästään hallinnollinen uudelleenjärjestely, vaan aluepoliittinen muutos, joka uhkaa maaseudun elinvoimaa.
Terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden ja hoivan työpaikat ovat monilla paikkakunnilla merkittävä osa paikallista työllisyyttä. Jos nämä työpaikat siirtyvät keskuksiin, maaseudun nuoret aikuiset ja koulutetut hoiva-alan ammattilaiset seuraavat perässä – ja kylät hiljenevät.
Palveluiden keskittäminen vaikeuttaa myös niiden saavutettavuutta. Yksinhuoltajat, ikääntyneet ja pienituloiset voivat jäädä hoidon ulkopuolelle, jos lähin terveysasema on siirretty kymmenien kilometrien päähän.
Julkinen liikenne ei aina kulje, eikä kaikilla ole omaa autoa. Tämä tekee hoitoon pääsystä alueellisen tasa-arvon kysymyksen.
Digipalvelut voivat nopeuttaa hoitoon pääsyä, mutta ne eivät ole kaikkien ulottuvilla. Ikäihmiset, maahanmuuttajanaiset ja heikossa sosioekonomisessa asemassa olevat voivat jäädä digitaalisen kuilun taakse.
Tasa-arvoinen hoito edellyttää, että palvelut ovat saatavilla myös ilman älypuhelinta tai verkkopankkitunnuksia.
Nopea keskittäminen ei ole pitkällä aikavälillä edes kasvukeskusten etu. Kun palveluiden käyttäjämäärät kasvavat, jonot pitenevät, henkilöstö kuormittuu ja tilat käyvät ahtaiksi.
Kaupunkien sisäinen eriarvoisuus voi lisääntyä, jos palvelut keskittyvät vain ydinkeskustoihin ja lähiöt ja taajama-alueetkin jäävät vähemmälle.
Tasa-arvo ei toteudu, jos hoitoon pääsy riippuu postinumerosta, sukupuolesta tai digitaalisesta osaamisesta. Hyvinvointialueiden päätöksenteossa on otettava sukupuolivaikutukset vakavasti aina palveluverkkosuunnitelmista budjetteihin ja henkilöstöstrategioihin asti. Harkinta ilman tasa-arvonäkökulmaa on vajavaista.
Jotkut hyvinvointialueet valmistautuvat parhaillaan koko henkilöstöä koskeviin yt-neuvotteluihin. Säästöpaineet ovat todellisia ja talousluvut on saatava kuriin, jotta hyvinvointialueet säilyvät itsenäisinä, mutta niiden toteuttamisessa on tehtävä viisaita, harkittuja ja vastuullisia ratkaisuja.
Toivon, että säästöt osataan tehdä niin, että tasa-arvo ja alueellisuus eivät jää niiden jalkoihin.
Tasa-arvo ei ole vain sukupuolen, vaan myös sijainnin ja elämäntilanteen kysymys. Ihmisarvo ei saa kadota talouslukujen taakse.
Alina Lehto
Suomen Keskustanaisten varapuheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/