Kaikki al-Holin leirin naiset tuskin haluavat palata Suomeen – "En usko, että hän päästäisi pelkästään lapsensa Suomeen" 

Suomalaisnaisen elämä nuoresta lukiolaistytöstä osaksi äärijärjestö Isisin kalifaattia eteni nopeasti.

Hän kääntyi islamiin lukion loppuvaiheessa. Tämän jälkeen hän radikalisoitui nopeasti. 

Pian hän oli jo matkalla Turkin kautta Syyriaan liittyäkseen osaksi Isisin kalifaattia. Kalifaatissa nainen meni naimisiin Isisiin kuuluvan miehen kanssa. Hän sai myös kaksi lasta. 

Aluksi nainen oleskeli Raqqassa, Isisin niin sanotun kalifaatin pääkaupungissa. Kun Isis alkoi menettää alueitaan, myös suomalaisnainen liikkui kaupungista toiseen. 

Nyt nainen on lapsineen al-Holin leirillä, noin kymmenen muun suomalaisnaisen ja heidän lastensa kanssa. Hän on STT:n tietojen mukaan sama suomalaisnainen, joka on myös esiintynyt Isisin propagandalehdissä.

Suomessa on viime päivinä keskusteltu kiivaasti äärijärjestö Isisiin kuuluneiden naisten ja heidän lastensa kotiuttamisesta al-Holin leiriltä. Julkisuuteen on vuotanut asiakirjoja, joissa on suunniteltu kaikkien halukkaiden palauttamista.

STT:n tietojen mukaan leirillä on noin 10 naista ja 30 lasta. Heidän paluunsa kannalta keskeistä ei ole vain se, montaako heistä Suomi mahdollisesti päättäisi auttaa palaamaan. Keskeistä on myös, kuinka moni lopulta haluaa lähteä, vaikka tilaisuus tulisi. 

STT:n tietojen mukaan vielä kesällä näytti siltä, että jutun alussa mainittu nainenkin olisi halukas palaamaan Suomeen. Myös suomalaismedioiden keväällä haastattelemat naiset kertoivat lähtöhaluista. Nyt lähtöhalut näyttävät ainakin osalla hiipuneen. 

Omaiset voivat olla säännöllisesti yhteydessä leirillä oleviin naisiin. Saatujen viestien perusteella näyttää, ettei jutun alussa mainittu nainen eikä moni muukaan leirillä olevista välttämättä enää halua palata Suomeen. Mahdollisia halukkaita palaajia olisi ehkä enää vain muutama. 

Naisen elämänvaiheita tunteva, STT:n haastattelema henkilö painottaa, että hän ei voi olla täysin varma alueelta tulevien tietojen luotettavuudesta. 

– On syytä ottaa huomioon äärimmäisen vahva kontrolli, he (leirin suomalaisnaiset) ovat jatkuvasti tekemisissä toistensa kanssa. Isisiä vastaan puhuminen voi olla hengenvaarallista, hän sanoo.

Haastateltava halusi pysyä nimettömänä aiheen arkaluonteisuuden vuoksi.

STT ei voinut tarkistaa tietoja leirin suomalaisnaisilta itseltään. Lähtöhaluttomuudesta on kuitenkin kerrottu eri medioissa. Helsingin Sanomat kertoi torstaina, että sen haastatteluiden perusteella useat leirillä olevista naisista ovat sanoneet omaisilleen, etteivät he halua tulla Suomeen.

Myös uutistoimisto AFP haastatteli lokakuussa al-Holin leirin naisia, joista osa kertoi avoimesti toivovansa, että Turkin hyökkäys mahdollistaa paon leiriltä ja kalifaatin perustamisen uudelleen. 

STT:n haastateltava arvioi, että suomalaisnaisen lähtöhalujen hiipumiseen voi olla useita syitä. Ensimmäiseksi syyksi hän arvioi Turkin lokakuun alussa tekemää hyökkäystä Pohjois-Syyriaan, mikä on hänen mukaansa voinut saada osan leirillä olevista uskomaan Isisin uuteen nousuun. 

– Kun hänet siirrettiin al-Holin leirille, hänellä oli sen jälkeen vielä jonkin aikaa toive päästä Suomeen. Nyt hän ehkä ajattelee, että tulee uusi mahdollisuus, vaikka ensimmäinen yritys (rakentaa kalifaatti) epäonnistui.

Jihadismiin erikoistunut tutkija Juha Saarinen kommentoi leirillä olevien tilannetta ja heidän haluaan irtaantua Isisistä yleisellä tasolla.

– Yksilökohtaisia taustoja ja motiiveja on tietenkin vaikea arvioida. On ihmisiä, jotka ovat irtaantuneet tästä ryhmästä jo silloin, kun Isisillä meni hyvin. 

Toinen ryhmä taas ovat ne, jotka ovat erkaantuneet Isisistä vasta, kun omat elinolosuhteet ovat heikentyneet merkittävästi. Heitä lienee al-Holin leirillä olevista merkittävä osa, Saarinen arvioi.

– Tällaisissa tapauksissa ei välttämättä olla tehty selkeää pesäeroa Isisin ja sen ideologian välillä, vaan on toivottu, että voidaan irtaantua tilanteesta, jotta saadaan omia elinolosuhteita parannettua.

Merkittävä osa naisista on yhä sitoutuneita Isisiin, Saarinen arvioi.

Hänen mukaansa Isis puhuttelee tällä hetkellä propagandassaan kannattajiaan eri keinoin.

– On kalifaatin kukistamiseen liittyvä propagandatarina, jossa Isisin kannattajat ovat palaamassa koettelemuksen aikaan, jossa kannattajien uskoa koetellaan vastoinkäymisillä. Siinä erotetaan tosiuskovaiset niistä, joiden usko on ”heikkoa”.

Lisäksi rinnalla elää pienempiä narratiiveja, joista yksi on se, että Isis on siirtymässä globaalin vastarintaan.

– Nyt yritetään saada aikaan kansainvälisten iskujen aaltoa. Isis on hyvin dynaaminen ja opportunistinen toimija. Se ei ole jäänyt odottamaan tuhoaan, vaan reagoi tapahtumiin toimintaympäristössään aktiivisesti, Saarinen muistuttaa.

Tällä hetkellä on kuitenkin vaikea muodostaa kokonaiskuvaa, miten paljon Isis on heikentynyt tai vahvistunut.

– En itse välttämättä pitäisi Turkin hyökkäystä niin keskeisenä, koska se on kohdistunut muualle kuin Isisin toiminnan ydinalueille. Sillä on yhä erinomaiset mahdollisuudet käydä kumouksellista sotaa Syyriassa ja Irakissa.

Saarinen arvioi, että Suomessa käytävään keskusteluun palaajista on turhaan luotu vastakkainasetteluita. Saarisen mukaan asiasta on muodostunut puoluepoliittinen lyömäase.

– Siinä on asetettu vastakkain Suomen oikeudelliset velvollisuudet auttaa kansalaisiaan ja sisäinen turvallisuus. Vastakkainasettelu on vähän turhaa, vaikka ymmärrettävää. Etenkin vanhempien palaajien kohdalla voidaan tehdä monia päätöksiä ja tulkintoja ihan perustellusti.

– Lasten tilanne on kansainvälisten sopimusten osalta yksinkertaisempi, mutta samalla vaikeampi. Suomi ei tässä ole ainoa toimija, vaan (Syyrian kurdienemmistöiset joukot) SDF on toimija, jolla on omia strategisia intressejään.

Kurdijoukot ovat toistuvasti ilmaisseet, etteivät ne ole valmiita erottamaan lapsia ja naisia toisistaan. Keskustelua on kuumentanut se, että julkisuuteen on tihkunut tietoa verrattain paljon.

– Se on tehnyt poliitikoille vaikeammaksi kontrolloida viestintänarratiivia, mikä taas on herättänyt epäluottamusta siitä, mitä kulissien takana tapahtuu.

Myös STT:n nimettömänä pysyvä haastateltava on seurannut kiivasta keskustelua sivusta. Hän sanoo ymmärtävänsä, että tilanne ei ole helppo päättäjille ja arvostavansa ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toimia riskialttiin asian suhteen.

– En ole Haaviston fani, mutta arvostan hänen pyrkimystään löytää inhimillinen ratkaisu tässä monitahoisessa ja riskialttiissa asiassa.

On myös keskusteltu siitä, voitaisiinko leiriltä tuoda pelkät lapset, jotka ovat syyttömiä omaan tilanteeseensa. Viimeksi keskiviikkona keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni ehdotti, että lasten ja naisten erottamiseen tulisi etsiä ”oikeudellisia perusteita”.

Ulkoministeri Haavisto on toistuvasti todennut, että lapsien ja äitien erottaminen toisistaan olisi äärimmäisen hankalaa. Leiriä pyörittävät kurdit eivät tätä lähtökohtaisesti halua.

– Lasten osalta tunnen surua. Jos naisiin saataisiin yhteys ilman valvontaa, ja he vilpittömästi haluavat uuden mahdollisuuden, sellaisen antaminen olisi mielestäni suomalaisten arvojen mukaista. Se on kuitenkin heistä itsestään kiinni. Kaikki eivät sitä halua, STT:n haastattelema henkilö sanoo.

– En usko, että hän (jutun alussa mainittu nainen) päästäisi pelkästään lapsensa Suomeen. Hän mahdollisesti uskoo yhä siihen, että voi tehdä lapsistaan uudelleen nousevan kalifaatin rakentajia.