Maalla asuvien eläkeläisten lompakot ovat tyhjempiä kuin kaupunkilaisten – "Sivukylillä on opittu tulemaan toimeen vähällä"

Eläketurvakeskuksen tiistaina julkaiseman tutkimuksen mukaan maaseudulla asuvien vanhusten tulot ovat matalammat kuin kaupungissa asuvien. 

Maalla asuvista eläkeläisistä viidesosa on pienituloisia. Joka toinen saa kansaneläkettä työeläkkeen rinnalla. 

Maaseudun eläkeläiset kokevat hieman kaupungin eläkeläisiä useammin toimeentulovaikeuksia. Toimeentulovaikeudet kohdistuvat maalla kaupunkeja yleisemmin lääke- ja asumismenojen kattamiseen.

Pudasjärvellä työskentelevä sosiaaliohjaaja Jaana Kolvanki kertoo, että raha-asioista on usein puhetta eläkeläisten kanssa.

Hänen mukaansa kaikki saavat välttämättömät palvelut, kuten lääkkeet. Monen eläke on kuitenkin niin pieni, että mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa.

– Monesti he luulevat, että ilmaista palvelua on pilvin pimein. Ilmaista kotihoidon palvelua ei ole olemassakaan, Kolvanki kertoo.

– Joskus sitten täytyy hakea eläkkeen lisäksi toimeentulotukea, Kolvanki huomauttaa.

Sosiaaliohjaaja on tutkimuksen kanssa samoilla linjoilla: eläkeläisten suurimmat menot ovat lääkkeet ja asuminen. 

– Kun on paljon sairauksia, lääkkeitä menee paljon. Vuokrat ovat kalliita ja asuminen maksaa muutenkin, hän luettelee.

Pudasjärven seurakunnan diakonissa Eeva Leinonen ja diakoni Helena Koivukangas kertovat myös, että heihin otetaan yhteyttä, kun on sattunut vakava sairastuminen tai lääkekulut ovat suuret.

Pudasjärven seurakunnan diakoniatyöstä apua heikossa taloustilanteessa hakee vain muutama eläkeläinen vuodessa. Määrät eivät ole muuttuneet viime vuosina.

Vaikka tuloissa on eroja, tutkimuksen mukaan maalla asuvat eläkeläiset ovat elämäänsä yhtä tyytyväisiä kuin kaupunkilaisetkin.

– Kulttuuri on toisenlainen sivukylillä, siellä on opittu tulemaan toimeen vähällä, Koivukangas huomauttaa. 

– Usein eläkeläisillä on taloudellista pääomaa jemmassa, kuten metsää ja kiinteistöjä, mutta niitä halutaan säästää tulevaisuuteen, Leinonen kertoo.

Kolvanki muistuttaa, että eläkeläisellä voi olla kaikki hyvin, vaikka ulkopuolelta tilanne voi vaikuttaa erilaiselta. Kaikilla eläkeläisillä ei ole edes sisävessaa.

– Usein he pärjäävät siellä tutussa ympäristössä, se voi olla ulkopuoliselle kauhistus, Kolvanki naurahtaa.

 Raha-asiat eivät ole diakoniatyöntekijöiden mukaan päällimmäisenä keskusteluissa.

– Enemmän keskustellaan henkilökohtaisista asioista, terveydestä ja yksinäisyydestä, naiset kertovat.  

Leinosen ja Koivukankaan mukaan sivukylillä asuvilla on haastavaa päästä palveluiden äärelle, koska palvelubussien aikataulut eivät aina kohtaa asiakkaan tarpeita. Puuttuvat kyydit hankaloittavat elämää.

–  Bussikyydillä ehtii ehkä nippinappi käydä pankissa ja kaupassa, Leinonen toteaa.

Myös pankkiasiointi on vanhemmille eläkeläisille haastavaa. Koivukangas muistuttaa, ettei kaikilla ole edes pankkikorttia. 

– Ikäihmiset haluavat nostaa rahaa ja maksaa laskut pankissa, ei heillä ole verkkopankkitunnuksia ja osaamista, Leinonen huomauttaa.

Naiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaiset pienet asiat voivat aiheuttaa paljon stressiä eläkeläiselle. Ikäihmisten syrjäytyminen on todellinen vaara, jota seurakunnissa pyritään ehkäisemään erilaisilla vapaaehtoistöillä ja monilla maksuttomilla palveluilla.

Eläketurvakeskuksen tutkimustulokset voi lukea täältä .