Joukkueena voitetaan ja hävitään niin jääkiekossa kuin politiikassakin

Suomesta lähti jääkiekon MM-kisoihin Slovakiaan nimilistansa puolesta tuntemattomin joukkue vuosikymmeniin. Leijonat palasivat sieltä maanantaina Suomeen kultamitalit kaulassaan.

Joukkueen tarina houkuttaa tekemään myös yhteiskunnallisia arvioita.

Suomi voitti kisojen pudotuspeleissä ensin Ruotsin, sitten Venäjän ja lopuksi kultaottelussa Kanadan. Kaikki kolme olivat saaneet kisoihin joukkueet, joissa vilisi kovapalkkaisia NHL-tähtiä.

Suomen menestys osoitti todeksi, että jääkiekko on ennen muuta joukkuepeli. Vaikka kokoaisi samaan ryhmään maailman parhaat pelaajat, siitä ei synny välttämättä maailman parasta joukkuetta.

Päävalmentaja Jukka Jalonen osasi apureineen luoda nimettömästä ryhmästä joukkueen, jossa jokainen sitoutui yhteiseen pelitapaan. Kaveria autettiin ja hänen onnistumisestaan iloittiin.

Joukkuehengen luomista auttoi, että siihen käytettiin riittävästi aikaa. Jalonen ei jäänyt odottelemaan NHL:n pudotuspeleistä vapautuvia suomalaisia vaan löi joukkueen kokoonpanon lukkoon hyvissä ajoin ennen kisoja. Pelaajat palkitsivat tämän luottamuksen parhaalla mahdollisella tavalla.

Nimettömästä ryhmästä nousi lopulta esiin myös uusia tähtiä. Alkusarjassa otsikot keräsi nuori Kaapo Kakko. Pudotuspeleissä ratkaisevat maalit iski joukkueen kapteeni Marko Anttila, ”Mörkö”, josta tuli samalla Suomen uusi kansallissankari.

Kolmanneksi tähdeksi nousi maalivahti Kevin Lankinen, joka tuli mukaan rapakon takaa NHL:n farmisarjoista. Nyt hän torjui Suomen maailmanmestariksi.

Uusien tähtien syttymisen jälkeenkin kaikki joukkueen jäsenet ovat korostaneet johdonmukaisesti hyvän joukkuehengen merkitystä.

Vaalitaistelussakin pärjää parhaiten joukkue, jolla on selkein pelitapa eli ohjelma, johon joukkueen jäsenet eli ehdokkaat ja kampanjaväki sitoutuvat.

Kaikki nämä voiton avaintekijät pätevät myös poliittisissa kamppailuissa. Vaalitaistelussakin pärjää parhaiten joukkue, jolla on selkein pelitapa eli ohjelma, johon joukkueen jäsenet eli ehdokkaat ja kampanjaväki sitoutuvat.

Yksilön ja joukkueen suhde on politiikassa vielä haastavampi kuin jääkiekossa. Vaalitavan vuoksi ehdokkaat kilpailevat aina myös keskenään.

Jos pahin vastustaja löytyy omasta joukkueesta, menestystä ei ole luvassa sen paremmin jääkiekossa kuin vaaleissakaan.

Jääkiekkomenestys houkuttaa tekemään syvempiäkin analyysejä yhteiskunnan syvävirroista.

Viime vuosikymmeniä on leimannut individualismin nousu, johon on liittynyt oman hyvinvoinnin ja menestyksen tavoittelu.

Jääkiekon menestystä voi lukea esimerkkinä yhteisöllisyyden voimasta. Olisiko siinä seuraava megatrendi, joka muuttaa suomalaista yhteiskuntaa?

Jos yhteiskunnallinen heiluri palautuu minästä meihin, kehitystä on tervehdittävä ilolla.