Analyysi: Terhon ehdokkuus pyöräytti ministeriruletin käyntiin
Sampo Terhon valinta perussuomalaisten puheenjohtajaksi tarkoittaisi uudelleenjärjestelyjä hallituksen kokoonpanossa.
Suomen politiikassa on vakiintunut tapa, että hallituspuolueen puheenjohtaja on myös ministeri, ja Terho onkin kertonut mielivänsä puheenjohtajana hallitukseen.
Kysymys kuuluu, kenet Terho syrjäyttäisi vai lisättäisiinkö hallituksen ministerimäärää.
Kenet Sampo Terho voisi syrjäyttää?
Perussuomalaista on viestitetty ulkoministeri Timo Soinin ja puolustusministeri Jussi Niinistön mielivän jatkoa tehtävissään.
Soini ja Niinistö ovat vahvoja ja kokeneita perussuomalaisia vaikuttajia. On epätodennäköistä, että Terho syrjäyttäisi kumpaakaan vasten näiden tahtoa.
Perussuomalaisten muut ministerit ovat sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila sekä työ- ja oikeusministeri Jari Lindström.
Mattila on perussuomalaisten ministeriryhmän ainoa nainen ja vasta aloittanut tehtävässään.
Lindström on ollut vaikeasta salkkuyhdistelmästään huolimatta näkyvä ja suosittu ministeri.
Hänellä saattaisi kuitenkin olla halua keventää salkkuaan. Lindström kuvasi keskiviikkona Demokraatissa työtaakkaansa kohtuuttomaksi ja toivoi pikaista ratkaisua tilanteeseen.
Ministerien määrän lisääminen voisi olla Terhon kannalta ihanteellinen ratkaisu, mutta suostuvatko hallituskumppanit siihen?
Juha Sipilä (kesk.) halusi pääministeriksi noustessaan pienentää ministerien määrää. Keskustajohtajan ajattelun taustalla oli halu tiivistää ministerien yhteispeliä.
Vaalikauden aikana on kuitenkin kantautunut nurinaa ministerien ja avustajien määrän vähentämisestä.
Hallituksen isojen uudistusten läpiviemiseen tarvittaisiin arvostelijoiden mielestä nykyistä enemmän poliittisia valmistelijoita, sillä virkamiehet eivät voi korvata poliittista ohjausta.
Terhon valinta voisikin olla Sipilälle oiva tilaisuus lisätä ministerien määrää.
Jos näin käy, on todennäköistä, että ministereitä tulee kerralla kolme. Keskusta ja kokoomus eivät nimittäin halua pelkästään perussuomalaisten ministeriryhmän kasvavan.
Uusi ministeri tuo puolueelle lisäjulkisuutta ja kasvattaa puolueen näkyvyyttä ministerin kotivaalipiirissä.
Tästä olisi hyötyä tulevia vaaleja ajatellen.
Uusi ministeri tuo puolueelle lisäjulkisuutta.
Hallituksessa on toki aiemminkin pohdittu ministerien määrän lisäämistä.
Ajatus on kuitenkin tiettävästi kariutunut siihen, että ministerien määrää on ollut vaikeaa lisätä tasapuolisella tavalla.
Keskusta ja perussuomalaiset voisivat antaa uusien ministereidensä haltuun kokonaiset ministeriöt.
Keskustaministereistä Kimmo Tiilikaisella on johdossaan sekä maa- ja metsätalousministeriö että ympäristöministeriö.
Perussuomalaisten Jari Lindströmillä taas on vastuullaan paitsi työministeriön myös oikeusministeriön johtaminen.
Kokoomusta ei tiettävästi ole tyydyttänyt ratkaisu, jossa puolueen ministerimäärä kasvaisi opetus- ja kulttuuriministerin salkun jakamisella.
Voi vain arvailla, millaista salkkukauppaa politiikan kulisseissa käydään. Voisiko perussuomalaiset olla valmis luopumaan oikeusministerin salkustaan, jotta se saa Terhon hallitukseen?
Kokoomus voisi nostaa ministeriksi nuoren lupaavan juristikansanedustajansa Antti Häkkäsen.
Terho toimi ennen eduskuntauraansa Euroopan parlamentissa. Hänellä voisi olla halua ottaa ulkoministeri Soinin salkusta haltuunsa Eurooppa-asiat.
Toisaalta Terhon puheet EU-kansanäänestyksestä voivat olla kynnyskysymys hallituskumppaneille.
Hallitusneuvotteluissa yksi ensimmäisistä lukkoonlyödyistä asioista oli hallituksen EU-linja.
On vaikeaa nähdä tilannetta, jossa Suomen EU-ministeri lobbaisi jäsenyysäänestystä hallituksen linjan vastaisesti.
Voi myös olla, että puolueet päättävät rikkoa ministeriöiden rajoja salkkuja lisätessään.
Keskustalaisia saattaisi kiinnostaa ottaa haltuunsa kulttuuri- ja urheiluministerin salkku ja saada näin parempi yhteys keskustalle tärkeään opetusministeriöön.
Kokoomus voisi olla kiinnostunut asuntoministerin tehtävästä. Tällöin Terho saisi haltuunsa oikeusministerin salkun.
Spekulointi on kuitenkin vielä kovin ennenaikaista. Perussuomalaiset valitsevat puheenjohtajansa vasta kesäkuussa, eikä Terhon valinta ole läpihuutojuttu. Ainakaan, jos vastaehdokkaaksi asettuu Jussi Halla-aho.