Tattisato yllätti
Olen monipaikkainen asukas. En asu kaupungissa tai maalla, vaan sekä kaupungissa että maalla.
Maalla on kaksi paikkaa. Toisen niistä omistan yhdessä vaimoni kanssa. Toisen omistaa kyläseura kuuden kilometrin päässä omasta paikastamme.
En asu kyläseuran paikassa, mutta vietän siellä aikaa joka viikko, koska kasvatan siellä ruokaa.
Menossa on tärkeä aika, kun satoa kypsyy sekä viljelypaikassa että mökkiseudun metsissä. Sadonkorjuu on suuren juhlan aikaa.
Mutta miksi tämä ”hullutus”? Kotitarveviljely, sekä sienien ja marjojen kerääminen metsistä on työläs harrastus.
Kaupunkiasuntomme lähellä on kilometrin säteellä vaikka kuinka monta hyvää ruokakauppaa. Niistä saa halvalla kaikkea sitä, mitä isolla vaivalla kasvattaen ja keräten itse hankin. Ja paljon muuta hyvää syötävää lisäksi.
Kun hankkii ruokaa itse, niin totta kai ruoka on yksi syy harrastukseen. Mutta se ei ole tärkein syy. Tässä korkeassa iässä (76-vuotiaana) tärkein henkilökohtainen syy kaikelle mitä teen, on terveys.
Teen asioita, joiden arvelen auttavan terveyden säilymisessä hyvänä mahdollisimman pitkään.
Terveys? Tuntemattoman Mäkilän sanoja mukaillen: ”Se on suuremmas käres.”
Kun suurempi käsi on siunannut hyvällä perusterveydellä koko pitkän työuran ajan, ja pitkään sen jälkeenkin, niin siitä pitää olla kiitollinen.
Pitää yrittää tehdä itsekin asian hyväksi se, minkä voi tehdä. Olen ihmeissäni ja erittäin hyvillä mielin: näinkö hyvin vielä selviän isosta ”ruljanssista” eli melko merkittävästä omatoimisesta ruuan hankinnasta.
Ja mikä parasta, nautin kovasti siitä mitä teen.
Terveellisen elämäntavan kaksi tärkeintä aakkosta ovat: A) monipuolinen ja riittävä, mutta ei liiallinen ravinto. B) Monipuolinen ja riittävä, mutta ei liiallinen liikunta.
Molemmat aakkoset A ja B toteutuvat ruuan hankinnassa, kun sitä harkitusti toteuttaa. Toki myös kohta C) on tärkeä, mutta en käsittele sitä nyt. C ovat sosiaaliset suhteet.
Kasvikuivuri pääsi mökillä vuorotöihin, kun vaimo koki yllätyksen ja löysi metsästä paljon herkkutatteja.
Samaan aikaan otin kasvimaaltani melko runsaasti suosikkivihannestamme lehtikaalia, kun palasin mökille. Sekin kuivattiin.
Lehtikaalin sato ei ollut yllätys, hyvä tattisato jonkin verran oli.
Ei arvattu ottaa kaupunkiasunnosta toista kuivuria mukaan, kun maalle lähdettiin. Mutta hyvin silti selvittiin. Seuraavaan reissuun varaudutaan vähän paremmin.
Lehtikaalia tulee paljon vielä pitkään. Jos tattiajan jälkeen kasvaa paljon myös mustaa torvisientä ja suppilovahveroa, niin valmiita ollaan kuivauspuuhiin.
Tärkein ruokatarvike on pääosin maassa vielä melko pitkään. Mikäpä muu se on kuin peruna.
Kovasti arvostamaltani appiukolta jäi perinnöksi hyvänmallinen kuokka. Sormet oikein syyhyävät päästä kuokkimaan maakellarissa säilöttäväksi koko talven perunat. Niitä kuluu paljon.
Periaatteeni on kuin mielensäpahoittajalla: peruna on yksi kolmesta syystä elää.
Vesa Nuolioja
Jyväskylä
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/.