Ulkomaisen työvoiman hyväksikäytölle nollatoleranssi
Ylipitkät työpäivät, olemattomat vapaapäivät, maksamattomat ylityökorvaukset. Pakkotyönomainen riippuvuus työnantajasta. Houkuttelu ulkomailta Suomeen valheellisin lupauksin. Pakottaminen kevytyrittäjyyteen. Tällaista valitettavaa uutisointia olemme joutuneet lukemaan Suomessa viime vuosina.
Myönnän, että itseltäni uutiset ovat vieneet maun tietyistä etnisistä ravintoloista ja ruokapalvelulähettien käytöstä. Kuluttaja voi aina äänestää kukkarollaan. Mieluummin kuitenkin eläisin sellaisessa maassa, missä reilun työn lähtökohtaisuuteen voisi luottaa.
Ulkomaalaisia työntekijöitä altistaa hyväksikäytölle heidän haavoittuvaisuutensa; täkäläisiä kieliä ei osata eikä suomalaisten työmarkkinoiden sääntöjä tunneta. Monet tulevat sellaisista kulttuureista, missä työntekijöiden asema on heikompi kuin Suomessa, eikä omia oikeuksia siten oma-aloitteisesti osata valvoa.
Työllistämisen kynnys on Suomessa korkealla ja huoli yritystemme kilpailukyvystä on yhteinen. Työllistämiskynnyksen alentamiseen on kuitenkin löydettävä muita lähteitä kuin ulkomaisen työntekijän selkäranka tai palkkapussi.
Työntekijän hyväksikäyttö tuottaa taloudellista etua työnantajalle. Tällä tavalla ansaittu tulos on hiekalle rakennettua ja rikollista. Se on myös väärin oikein toimivia yrityksiä kohtaan.
Tahtotilamme täytyy olla selvä: suomalaisen telakkateollisuuden kilpailukyky tai luonnonmarjojen vienti ei voi perustua ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön.
Haastavia tilanteita syntyyy pitkissä alihankintaketjuissa, missä ketjujen päät saattavat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Silloin ketjun alkupäällä on suuri riski joutua oikeudellisiin ongelmiin ja mainekohuihin. Kukaan ei tiedä minkä yrityksen listoilla olivat palkkojaan vaille jääneet ukrainalaiset Turun telakalla, mutta ketjun alkupää Meyer mainitaan aina.
Jokaisen, joka kannattaa työperäistä maahanmuuttoa, tulisi samalla voimalla vastustaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja kaksien työmarkkinatodellisuuksien syntyä.
Ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttötapausten määrä on kasvanut ja niitä löytyy entistä useammalta toimialalta, yhä useampia kansalaisuuksia koskien.
Maahanmuuton kasvamisen myötä tämä lieveilmiö voi kasvaa edelleen. On hyvä aika terästäytyä siinä, että myös ulkomainen työmies ja -nainen on palkkansa ansainnut ja sen myös saa.
Hyväksikäytön nollatolernassiin tarvitaan laajasti koko yhteiskuntaa: vastuullisia työnantajia kattojärjestöineen, aktiivista ammattiyhdistysliikettä ja muuta järjestökenttää, riittävillä resursseilla varustettuja valvontaviranomaisia, valpasta tutkivaa journalismia sekä yleistä oikeudentuntoa meiltä kansalaisilta.
Jokaisen, joka kannattaa työperäistä maahanmuuttoa, tulisi samalla voimalla vastustaa ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöä ja kaksien työmarkkinatodellisuuksien syntyä. Näiden asioiden tulisi kulkea käsi kädessä.
Keskusta julkaisi tänä syksynä uuden maahanmuuttopoliittisen linjapaperin, jossa vahvistettiin monella tapaa puolueen vahva tuki työperäiselle maahanmuutolle. Hyvä niin.
Hyväksikäytön riskeihin linjauksessa ei viitata. Toivottavasti seuraavissa talous- ja työmarkkinapoliittisissa ohjelmapapereissaan keskusta ottaa selkeän eettisen kannan myös ulkomaisen työvoiman hyväksikäyttöön.
Lakien ja työehtosopimusten noudattamisen sekä inhimillisen kohtelun tulee olla monimuotoistuvien työmarkkinoidemme kivijalka, ns. tehdasasetus. Tämä on myös suomalaisten työntekijöiden etu.