Luottamus, toivo ja oppositio
Suomi valittiin hiljattain jo kahdeksatta kertaa maailman onnellisimmaksi maaksi. Tutkimuksen antamaa kansainvälistä huomiota ei voisi rahalla hankkia, niin suuri sen arvo on.
Vuodesta toiseen kansainvälinen lehdistö jaksaa kysyä, mikä on onnemme salaisuus. Ja kukin vastaaja pyrkii parhaansa mukaan selittämään onnellisuutemme salaisuutta. Tutkimustulokseen uskominen ja sen selittäminen ei aina ole ihan helppoa.
Kotimaista poliittista keskustelua seuratessa ei voisi kuvitellakaan, että tässä keskustelee maailman onnellisin kansa. Olkoon kyse eduskunnan suuresta salista, perinteisistä baariparlamenteista tai netin keskustelupalstoista, purnattavaa riittää ja näkymä tulevasta on todella synkkä. Media veisaa samaa mollivoittoista virttä.
Kuulostaa ristiriitaiselta. Ovatko väärässä onnellisuuskyselyyn vastanneet vai kenties synkkiä kovaan ääneen puhuvat?
Professori Juho Saaren kokoamassa Hyviä uutisia Suomesta -kirjassa todistetaan kattavien tilastojen avulla se, että suomalainen yhteiskunta on mennyt erittäin monessa asiassa eteenpäin koko 2000-luvun ajan. Esimerkiksi eliniän pidentymisen myötä myös terveiden vanhuusvuosien määrä on kasvanut ja toisaalta väite suomalaisten työmarkkinoiden jäykkyydestä puretaan tilastoharhaksi. Ennen ei ollut aina paremmin.
Myönteinen kehitys jää jatkuvan ongelmapuheen varjoon. Vaikeuksien yksipuolinen korostaminen on myös itseään ruokkiva negatiivinen kehä.
Samaan negatiivisen puheen vaikutukseen puuttuvat pamfletissaan myös Olavi Ala-Nissilä ja Esa Härmälä. He pitävät masentavana maalata sellaista tulevaisuudenkuvaa, missä nykylasten tulevaisuus olisi väistämättä nykyistä heikompi.
Jos kaikki menee kuitenkin huonosti, miksi ponnistella, miksi panostaa perheeseen – ja miksi äänestää?
Monipuoluedemokratiamme ja vaihtelevat hallituskokoonpanot varjelevat meitä onneksi sellaiselta ”vastapuolen” demonisoinnilta, mitä on nähtävissä esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Olen miettinyt viime aikoina paljon oppositiopolitiikkaa, luottamusta ja toivoa. Voiko oppositiolla olla roolia luottamuksen ja toivon luomisessa? Olen pohtinut asiaa erityisesti vanhuspolitiikkaan liittyen. Miten tehdä viisasta oppositiopolitiikkaa niin ettemme syvennä ikääntymisen pelkoa, vaan voisimme olla toivon ja luottamuksen puolella?
Toimivan demokratian välttämätön osa on asiansa hyvin hoitava oppositio. Hyvä oppositio paljastaa esiin hallituspolitiikan arvopohjan ja tarjoaa oman vaihtoehtonsa. Nyt paljastettavana onkin erittäin kylmä ihmiskäsitys leikkauspolitiikan takana.
Opposition perusolemukseen on aina sisään rakennettuna ongelmien korostaminen hallituksen valitsemalla tiellä. Puolueiden erojen esiin saaminen edellyttää väkevien ilmaisujen käyttöä. Monipuoluedemokratiamme ja vaihtelevat hallituskokoonpanot varjelevat meitä onneksi sellaiselta ”vastapuolen” demonisoinnilta, mitä on nähtävissä esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Mikä puolueiden välisten erojen hahmottamisessa hävitään, se kansallisessa eheydessä voitetaan.
Suomalaisten onnellisuuden, tai elämään tyytyväisyyden, perustaksi nostetaan usein luottamus. Suomi on luottamusyhteiskunta, jossa luotamme toisiimme ja yhteiskunnallisiin instituutioihimme.
Elämme parhaillaan harvinaisen epävakaita turvallisuuspoliittisia aikoja. Samaan aikaan valtiontalouden velkaantumisen ja sote-menojen kasvun hillitseminen tuovat todellisia haasteita kotirintamalla. Yhteiskunnallisia instituutioitakin haastetaan. Esimerkiksi Yle on tukevasti toiseksi suurimman hallituspuolueen hampaissa, eikä kirkkokaan suojassa ole.
Suomalaisten luottamus toisiinsa ja luottamus yhteisiin instituutioihin on nyt erityisen arvokasta. Luottamus on onnellisuuden ohella myös maanpuolustustahtomme ja turvallisuutemme kivijalka. Siksikin luottamuksesta kannattaa olla kiinnostunut.
Luottamusta kannattaa itse kunkin viljellä ja varjella myös omassa lähipiirissään. Tätäkään ei voi ulkoistaa kokonaan muille, saati valtiolle.
Oppositiopolitiikan mentävä sauma löytyy maalaisliittolaisen Kusti Eskolan neuvosta ”Kertokaa totuus, mutta rohkaiskaa.”
Pessimistejä ja uhkakuvien maalaajia riittää ilman Keskustaakin. Keskustalle sopisi realistisen toivon ja luottamuksen vahvistajan rooli.