Valtiosääntöoppineet näkevät sote-kokonaisuudessa yhä isoja ongelmia

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista koskevassa lakikokonaisuudessa on edelleen samoja, merkittäviä ongelmia, jotka perustuslakivaliokunta kesällä lausunnossaan antoi sosiaali- ja terveysvaliokunnan korjattavaksi.

Tätä mieltä ovat perustuslakivaliokunnan asiantuntijoina usein kuultavat valtiosääntöoikeuden professorit Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta ja Juha Lavapuro Turun yliopistosta.

– Ainakaan kaikkia kohtia ei ole pystytty korjaamaan. Isoin ongelma on, että ehdotus näyttää johtavan siihen, että paljon palveluja tarvitsevien ihmisten asema vain heikkenee eli eriarvoistuminen oikeastaan vain lisääntyy, jos tuo ehdotus hyväksytään, sanoo Lavapuro.

Myös Ojasen mukaan suurimmat ongelmat liittyvät paljon palveluja tarvitsevien ihmisten asemaan.

– Perusasetelmassa on edelleen ongelmia eli riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden yhdenvertaisessa takaamisessa kaikille ihmisille. Erityinen huolenaihe näyttäisi liittyvän paljon palveluja tarvitseviin, hän sanoo.

Professorit puhuvat vain omista näkemyksistään, perustuslakivaliokunnan päätöksiin he eivät ota kantaa.

Molemmat ovat kuitenkin valiokunnassa taajaan kuultavina ja heitä kuunnellaan tarkalla korvalla.

Valiokunta pitää edelleen kiinni siitä, että se antaa lausuntonsa tammi-helmikuun vaihteessa.

Ojasen mielestä ongelmia on myös tietojärjestelmiin liittyvässä tietosuojassa.

– Ongelmallinen on henkilötietojen suoja valinnanvapausmallissa erityisesti automatisoidun päätöksenteon ja niin sanotun profiloinnin osalta. Profiloinnissa henkilötietojen avulla arvioidaan esimerkiksi ihmisten terveyteen liittyviä ominaisuuksia.

EU-oikeuden asiantuntijana hän huomauttaa lisäksi EU-ulottuvuudesta.

– Ei sen yli eikä ympäri päästä, että valinnanvapausmallin suhde EU:n valtiontukisääntelyyn on ison kysymysmerkin alla. Jos jätetään tekemättä niin sanottu notifikaatio komissiolle, otetaan huomattava riski, että syntyy jälkikäteisiä tuomioistuinprosesseja, joissa valinnanvapausmallin suhdetta EU-oikeuteen selvitetään.

Maan hallituksen mielestä lakiesitystä ei tarvitse notifioida EU:ssa, koska se ei hallituksen mielestä sisällä kilpailua vääristäviä valtiontukia.

– Perustuslakiarviossa meillä pitäisi olla riittävä varmuus siitä, miltä järjestelmä näyttäytyy EU-oikeuden näkökulmasta. Sen takia se on myös perustuslakikysymys, Ojanen sanoo.

Ojasen mielestä kokonaisuuteen liittyy myös yksittäisiä ongelmia, jotka liittyvät esimerkiksi asiakassuunnitelmaan ja integraation toteutumiseen.

Yksi uudistuksen perustavoite alun perin oli, että sosiaali- ja terveyspalveluiden ympärille muodostuu hoitoketjuja.

Uutena murheenkryyninä on hallituksen tuore esitys asiakasmaksulaista, joka torstaina käsitellään perustuslakivaliokunnassa ja perjantaina sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.

– Kaikki viittaa siihen, että asiakasmaksulaki on yksi lastu lisää siihen ongelmakenttään, joka liittyy paljon palveluja tarvitsevien oikeuksien toteutumiseen. Samaan kuormaan tulee muun muassa asiakassuunnitelma ja integraation toteutumatta jääminen. Laivan runko vuotaa useasta kohdasta. Jos se olisi vain yksi kohta, se voitaisiin ehkä tilkitä, mutta kun se vuotaa niin monesta kohdasta, Ojanen arvioi.

Professoria arveluttaa myös se, että useiden asiantuntijoiden mielestä kaikki 18 maakuntaa eivät kykene selviytymään riittävien palveluiden järjestämisestä.

– Perustuslain kannalta on ongelmallista myös se, että jos jo nyt on nähtävissä suuri riski siitä, että kaikki 18 maakuntaa eivät pärjää ja että osa niistä kriisiytyy tai yhdistyy, miksi kuitenkin lähdetään vetämään jääräpäisesti tämmöistä 18 maakunnan mallia.

Ojanen pitää ongelmallisena perustuslain näkökulmasta sitä, että lainsäätäjä omaksuisi tieten tahtoen sellaisia sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän perusrakenneratkaisuja, joissa on suuri riski epäonnistua riittävien palvelujen yhdenvertaisessa takaamisessa ihmisille.

– Sama kuin merikapteeni valitsisi sellaisen väylän, jolla varmasti ajetaan karille. On korostettava, että kyse ei ole niinkään maakunnista sinänsä vaan ennen kaikkea maakuntien ihmisistä ja heidän oikeuksiensa toteutumisesta.