Valkoposkihanhia odottaa Tohmajärvellä syksyllä ikävä yllätys – Birdlifen suojelujohtaja: Suomelle uusi ongelma, Euroopalle ei

Muuttavien valkoposkien pelloilla aiheuttamat vahingot kuohuttavat jälleen.

Varsinais-Suomen ely-keskus myönsi toukokuun alussa poikkeusluvan valkoposkihanhien ampumiseen viljelyvahinkojen estämiseksi Pohjois-Karjalassa.

Lupa myönnettiin 12 tohmajärveläiselle maanviljelijälle, joista kukin saa ampua pelloillaan 20–40 valkoposkihanhea vuodessa. Lupa on voimassa vuosina 2020–2021 valkoposkihanhien syysmuuttokaudella.

Vuodesta 2015 lähtien kaikki rauhoitettuja lintuja koskevat poikkeuslupa-asiat Ahvenanmaata lukuun ottamatta on käsitelty Suomessa keskitetysti Varsinais-Suomen ely-keskuksessa.

– Tuon jälkeen meiltä on annettu 33 poikkeuslupaa valkoposkihanhiin liittyen. Näistä yksi on ollut kielteinen. Toukokuinen päätös oli toinen ampumiseen annettu, aikaisempi oli viime syksyltä. Lupaa ampumiseen on haettu yhteensä seitsemän kertaa. Yhden kerran lupaa ei annettu, ja tällä hetkellä on vireillä neljä lupahakemusta, kertoo ylitarkastaja Salli Uljas Varsinais-Suomen ely-keskuksesta.

Valkoposkihanhen pesimäkanta on Suomessa viime vuosina kasvanut. Viime syksyn laskennassa havaittiin noin 33 700 valkoposkihanhea. Määrä on kasvanut vuosittain noin kymmenellä prosentilla.

Koska luonnonsuojelulaki kieltää rauhoitettujen lintujen häiritsemisen, lupaa pitää hakea myös vaikkapa pelättimien tai äänimerkkien käyttöön tai koirien avulla häätämiseen.

– Lupa peltovahinkojen ehkäisemiseen myös ampumalla voidaan myöntää, jos ei ole osoitettavissa, että vahingot voitaisiin estää jollakin sellaisella menetelmällä, joka ei edellytä ampumista. Jos vahinko saadaan torjuttua vaikka lennättämällä dronea hanhilaumojen yläpuolella, ampumislupaa ei myönnetä, Uljas sanoo.

Itä-Suomessa peltotuhoja aiheuttavat ja Etelä-Suomessa puistoja ja uimarantoja ulosteillaan pilaavat hanhet ovat samaa lajia, mutta etelän kanta myös pesii Suomen saaristossa.

– Noin puolet kaikista käsitellyistä poikkeuslupahakemuksista koskee hanhien häätämistä etelän puistojen, uimarantojen ja golfkenttien alueilta, Uljas mainitsee.

Espoon saama hanhien koirahäätölupa on voimassa vielä tämän vuoden, ja Lahdessa on vireillä samanlainen hakemus. Helsingin kaupungilta tällaista poikkeuslupaa ei ole haettu.

Ensisijainen keino valkoposkihanhien hallinnassa kaupunki- ja puistoalueilla olisi vähentää lajia houkuttelevien alueiden houkuttelevuutta, Uljas sanoo.

– Esimerkiksi että valittaisiin puiston nurmeksi lajikkeita, jotka eivät hanhille niin maistuisi. Ja koska laajat nurmikentät ovat hanhille tosi mielekkäitä, istutusten suunnittelu ja aidoilla rajaaminen olisi hyvä vaihtoehto. Iso tasainen nurmikenttä, joka koko ajan tuottaa uutta nurmea, on hanhen näkökulmasta paratiisi.

Ympäristöministeriössä on valmisteilla ehdotus hallituksen esitykseksi rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta ja ennaltaehkäisystä. Se ei ota kantaa esimerkiksi lajien rauhoittamiseen.

– Vahinkoja on hyvin erityyppisiä, ja lintuvahingot ovat vain yksi osa näistä, mutta totta kai kaikkein suurin osa. Ja erityisesti valkoposkihanhien aiheuttamat vahingot, toteaa lakiuudistuksessa mukana oleva erityisasiantuntija Hanne Lohilahti ympäristöministeriöstä.

Kaksi viikkoa sitten kansalaisaloite.fi-palveluun perustettu adressi valkoposkihanhen metsästyksen sallimisesta oli perjantai-iltapäivään mennessä kerännyt vajaat 25 000 allekirjoitusta.

Lohilahtikaan ei näe metsästyksen sallimista ainoana keinona ratkaisua ongelmaan.

– Valkoposkihanhen kannan kooksi arvioitiin vuonna 2018 noin 1,2 miljoonaa. Jotta mittavat vahingot saataisiin vähenemään, tarvitaan useita rinnakkaisia vahinkojen ennaltaehkäisykeinoja, kuten lintujen pelottelu, korvaukset ja lintupeltoja turvalliseen ruokailuun.

Birdlife Suomen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi muistuttaa, että vaikka valkoposkihanhitilanne on Suomelle uusi ongelma, Euroopalle se ei ole.

– Samojen hanhiongelmien kanssa eri maat ovat tulleet toimeen vuosikymmenten ajan, ja kyllä Suomenkin pitää sen kanssa tulla toimeen, Lehtiniemi sanoo.

Hänen mukaansa paras konsti on ohjata hanhet ruokailemaan niitä varten varatuille alueille.

– Suomen luonnonsuojeluverkosta puuttuvat itäisestä Suomesta kokonaan tällaiset niittyalueet, joten tämä järjestelmä on pakko rakentaa pelloille. Näillä pelloilla viljellään hanhille mieluisia kasvilajeja. Muualla maailmalla näitä hanhipeltoja on ja ne toimivat. Mutta niitä pitää olla riittävästi ja ne pitää olla hyvin suunniteltuja.

Lehtiniemen mukaan on lupailtu, että hanhipeltojen rakentamiseen liittyvä tuki sisällytettäisiin 2022 alkavaan maataloustukikauteen.

– Mikään ei tietenkään estä, paitsi tahto ja ehkä raha, että tällainen olisi ratkaistu jo aiemmin vaikka muuttamalla säädöksiä.

Lehtiniemen mukaan hanhia voi kaupunkiympäristössä ohjailla myös nurmen pituudella: hanhi viihtyy pidemmällä nurmella kuin ihminen.

– Tuntuu, että kaupunkipuolella ei haluta tarpeeksi satsata tähän. Ymmärrän hyvin maanviljelijöitä, jotka sanovat, että eivät ole mitään hanhien hätistelijöitä, mutta voisiko hallitun hätistelyn toteuttaminen perustua yrittäjyyteen. Pääkaupunkiseudulla kaupungeilla on kohtalaisen paljon rahaa, niin kyllä sieltä erilaisia malleja pystyttäisiin tekemään.

Itä-Suomessa hanhitilanne helpottaa Lehtiniemen mukaan hyvinkin pian.

– Kun katsoo sääennusteita, tämä eniten julkisuutta saanut arktinen populaatio lähtee hyvin pian Venäjän puolelle. Eiköhän ne ensi viikon alussa ole jo aika vähissä, Lehtiniemi ennustaa.