Ulkoasiainvaliokunnan keskustalaiset: Nato-jäsenyysprosessissa on edettävä ripeästi – "Olemme turvallisuuden tuottaja, emme sen kuluttaja"
Keskustan ulkoasianvaliokunnan jäsenet Mikko Savola, Jouni Ovaska ja Anu Vehviläinen katsovat, että tänään valtioneuvoston hyväksymä selonteko tarjoaa hyvän pohjan eduskunnalle tehdä tarvittavat johtopäätökset turvallisuusympäristön muutoksesta ja edetä ripeästi Suomen Nato-jäsenyysprosessin edistämiseksi.
– Muuttunut turvallisuuspoliittinen ympäristö edellyttää Suomelta kansallisen puolustuksen vahvistamista ja kansainvälisen puolustusyhteistyön syventämistä. Kansallisia ja kansainvälisiä toimia Suomen turvallisuuden eteen olemme tehneet johdonmukaisesti ja jatkamme niitä edelleen.
– Lisäksi Suomi tarvitsee pitävät turvatakuut, joiden myötä maamme olisi kollektiivisen puolustuksen piirissä. Siksi Suomen tulee liittyä Pohjois-Atlantin puolustusliittoon, Natoon. Puolustuksellinen liittoutuminen on Suomen ja suomalaisten etu, keskustaedustajat toteavat yhteisessä kannanotossaan.
Suomi on johdonmukaisesti syventänyt kumppanuusyhteistyötä Naton kanssa, keskustalaiset muistuttavat.
– Olemme vakaa ja arvostettu, ulkopoliittisesti vastuullinen ja sotilaallisesti kyvykäs kumppani Natolle. Jäsenyytemme liittokunnassa vahvistaisi Pohjois-Euroopan vakautta ja turvallisuutta. Olemme turvallisuuden tuottaja, emme sen kuluttaja.
– Selonteko kuvaa liittymisprosessia ja jäsenyyden vaikutuksia. Tältä pohjalta eduskunta voi perehtyä asiaan ja saada tarpeelliset tiedot seuraavan vaiheen käynnistämiseksi. Aikaikkuna Suomen Nato-päätöksen tekemiseksi on kuluva kevät.
Toukokuun aikana eduskunnalla on riittävät tiedot antaa valtioneuvostolle vastaus ja pyytää hallitukselta tiedonantoa tai selontekoa Suomen Nato-jäsenyyden hakemiseksi, Savola, Ovaska ja Vehviläinen sanovat.
– Suomen Nato-jäsenyyshakemuksen jättäminen ja jäsenyysprosessin käynnistäminen viimeistään liittokunnan Madridin huippukokouksessa kesäkuun lopussa olisi Suomen kannalta tärkeää. Olisi perusteltua, että voisimme edetä jäsenyysprosessissa yhtä jalkaa ja samassa aikaikkunassa Ruotsin kanssa, vaikka molemmat maat tekevätkin päätöksensä itsenäisesti. Tarvittaessa Suomen on edettävä asiassa edeltä.