Työpaikkasopiminen herättää toiveita ja epäluuloja – Teknologiateollisuuden Helle ja SAK:n Jarkko Eloranta haastoivat toisiaan järjestelmän kehittämisestä
Suomalaisen työmarkkinajärjestelmän kallistumisesta yrityskohtaiseen sopimiseen puhutaan paljon, mutta ainakaan tällä kierroksella suurta mullistusta ei vielä nähdä.
Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Minna Helle ja SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta näkivät Politiikan toimittajien järjestämässä väittelytilaisuudessa yrityskohtaisen mallin melko eri valossa.
Helle perusteli yrityksissä sopimisen lisäämistä teknologian nopealla kehityksellä, maailmanmarkkinoiden kireällä kilpailulla, ilmastonmuutoksella ja osaajapulalla.
– Eivät työmarkkinat voi elää jossain omassa kuplassaan vanhojen sääntöjen mukaan, kun maailma näin voimakkaasti muuttuu.
Teknologiateollisuus siirsi hiljattain sopimustoimintansa uuteen järjestöön, Teknologiateollisuuden työnantajat ry:hyn. Helteen mukaan kyse on siitä, että sopimiselle tarjotaan vaihtoehtoja.
– Mikäli yritys katsoo, että valtakunnallinen sitoutuminen ja sen kanssa toimiminen on edelleen paras ratkaisu, niin voi pysyä sen järjestelyn piirissä. Mutta jos haluaa lähteä kokeilemaan, miten voisi työehdot räätälöidä työpaikalla oman henkilöstön kanssa, niin silloin on vaihtoehto sille, että voi lähteä kokonaan yrityskohtaiselle tielle.
Helteen mukaan ammattiliitoilla on tietenkin yrityskohtaisessa sopimisessakin roolinsa.
– Ei tässä ole haluttu ohittaa ammattiliittoja, päinvastoin halutaan vahvistaa työpaikkatason yhteistyötä.
Helle kiisti tiukasti, että kyse olisi palkkojen alentamisesta. Sitä keskustelua käy hänen mukaansa vain palkansaajapuoli keskenään.
Eloranta näki Metsäteollisuuden totaali-irtautumisen tes-toiminnasta johtuvan paljolti siitä, että Suomen kolme isoa metsäkonsernia ovat sekä toimintatavoiltaan että strategialtaan hyvin erilaisia.
– UPM on kaikkein kansainvälisin ja M-ryhmä toimii pelkästään Suomessa.
Elorannan mukaan yhtiöiden väliltäkään ei ole oikein löytynyt yhteistä säveltä siitä, miten työmarkkinoilla toimitaan.
Helteen mukaan kymmenien vuosien kuluessa ”satasivuisiksi opuksiksi” paisuneet työehtosopimukset eivät enää toimi globaaleilla markkinoilla toimivilla työpaikoilla, eikä kovin moni saa niistä enää edes selvää.
Eloranta näki, että työnantajaleirillä on varmasti tavoite viedä työn hintaa alaspäin, vaikka kyse ei välttämättä ole palkkojen suorasta alentamisesta.
– Voi olla, että palkkanauhassa ei näy mitään, mutta vaikkapa työaika pitenee x-määrän tunteja, y-määrän vuodessa, vuosilomamääräyksiä käydään ehkä vähän kopaisemassa, sairausajan palkkoihin tehdään muutoksia.
Helteen mielestä se, että Teknologiateollisuuden jäsenyrityksistä hyvin moni on valinnut edelleen valtakunnallisen tien, on hyvin ymmärrettävää. Se kertoo hänen mukaansa siitä, että entisenkin järjestelmän kykyyn uudistua uskotaan.
– Eivät yritykset ole valinneet valtakunnallista tietä sen takia, että se pysyisi samanlaisena kuin aikaisemmin, vaan että se uudistuu.
Elorannan mukaan yleissitoville kansallisille sopimuksille löytyy yrityksissä laajaa tukea käytännönkin syistä.
– Kyllä aika iso osa yrityksistä ja yrittäjistä sanoo, että on ihan hyvä että joku tekee niin sanotusti kirjan valmiiksi. Ettei tarvitse itse ruveta paikallisesti vääntämään siellä asioista a:sta ö:hön.
Eloranta arvioi, että jatkossakin moni yritys haluaa keskittyä enemmänkin omaan bisnekseensä kuin vääntämään työntekijöiden kanssa erilaisista asioista.
Helle katsoi puolestaan, ettei kyseessä ole kilpailu siitä, kumpi kaista on parempi, paikallinen vai valtakunnallinen.
– Toivottavasti molemmat ovat todella hyviä.
Helle näki, että tupo-kauden päättymisen jälkeen poliitikkojen valta työlainsäädäntöasioissa on kasvanut, mikä on sinänsä oikein.
– Mutta ei sekään ole tuottanut oikein tuloksia, eihän työlainsäädäntöä ja sosiaaliturvaa ole hirveän paljon pystytty uusimaan ja näiden rakenteiden uusimisella olisi huutava tarve.
Helteen mukaan työnantajaleirin halu siirtyä keskitetystä sopimisesta hajautettuun ei tarkoita sitä, että usko kolmikantaiseen neuvottelutoimintaan olisi mennyt.
– Olisihan se ihan törkeän hienoa, jos työmarkkinajärjestöt pystyisivät näissä asioissa tekemään ne rakenteelliset uudistukset, mitä hallitus ei pysty tekemään.
Eloranta ei tätä kiistänyt, mutta huomautti sen käyneen hyvin vaikeaksi. Neuvottelut tahtovat kariutua pikkuasioihin, kun pöytään tuodaan yksittäisiä ja hyvin erimielisiä kiistoja. Tällöin kolmikannan on hänen mukaansa vaikea tuottaa tulosta.
– Silloin kun oli isompia paketteja – oli se sitten hyvä tai huono – niin siellä kuitenkin löydettiin kummallekin osapuolelle riittävästi vaikeita asioita ja riittävästi hyviä asioita, ja saatiin paketti kasaan, SAK-pomo summasi.
