Tutkijat suhtautuvat Venetsian sulkuportteihin varauksellisesti
Viime vuonna Venetsia sai vihdoin käyttöön Mose-sulkuporttijärjestelmän, jonka tarkoituksena on hillitä tulvia.
– Mose-projektia alettiin kehittää 35–40 vuotta sitten, mutta neljä vuosikymmentä sitten acqua alta ei tapahtunut yhtä usein kuin nyt, sanoo geomorfologi ja paleoklimatologi Fabrizio Antonioli.
Mosen suunnitteluun, rahoitukseen ja rakentamiseen kuluneessa ajassa merenpinta on jatkanut nousuaan. Meritieteilijä Sandro Carnielin mukaan alkuperäinen ajatus oli, että Mosea käytettäisiin ehkä kymmenen kertaa vuodessa.
– Tiedämme, että merenpinta nousee noin 50 senttimetriä tulevien viidenkymmenen vuoden aikana. Siinä tapauksessa porttien käyttötiheys lisääntyy 250 kertaan vuodessa. 70 senttimetrin nousulla portit tulevat olemaan lähes aina kiinni, hän sanoo.
Tämä merkitsee vakavia ongelma laguunin ekosysteemin tasapainon kannalta. Jos portit pidetään suljettuina, Venetsian teollisuussatama ei myöskään pysy toimintakuntoisena.
– Huolimatta siitä, miten tehokas Mose on, 60 senttimetrin jälkeen vesi tulee pääsemään läpi laguunin matalammista osista. Emme todennäköisesti pysty suojelemaan Venetsiaa Mosesta huolimatta, Carniel summaa.
Kaupungin pelastamiseksi on esitetty erilaisia ideoita. Erään tutkimuksen mukaan Venetsiaa voisi nostaa 20–25 senttimetriä kymmenessä vuodessa pumppaamalla vettä maan alle 600–800 metrin syvyyteen.
Toisen teorian mukaan Gibraltarille voisi rakentaa suuren sulkuportin, jolla ehkäistäisiin merenpinnan nousua Välimerellä ja suojeltaisiin koko rannikkoa.
Carniel pitää teorioita kiinnostavina, mutta myös vaarallisina.
– Mitä enemmän pohditaan tällaisia ratkaisuja, sitä vähemmän tuntuu siltä, että pitäisi tehdä jotain nyt – kuten muuttaa elämäntapaamme tai vähentää päästöjä, hän sanoo.