Tulli löytää vuosittain viitteitä lintujen tai niiden munien salakuljetuksesta – "Tällekin vuodelle useampi"
Tulli tekee vuosittain havaintoja tai välinelöytöjä, jotka viittaavat rikolliseen toimintaan, jossa Suomen luonnosta salakuljetetaan linnunpoikasia tai -munia.
Tulliylitarkastaja Timo Siivola Tornion tullista kutsuu ilmiötä piilorikollisuudeksi, joka ei välttämättä näy suurelle yleisölle lainkaan.
– Kyllä tällekin vuodelle on useampia havaintoja, Siivola kertoo STT:lle.
Lintujen tai niiden munien kerääminen luonnosta on kiellettyä luonnonsuojelulain perusteella. Toiminnan valvonta on viranomaisille hankalaa, koska luonnossa liikkuessa rikollinen toiminta on helppo naamioida lailliseksi toiminnaksi.
Omassa toiminnassaan Tulli keskittyy pääasiassa maahantuonnin valvontaan. Koska lintujen tai munien kuljetukseen tarkoitettujen välineiden, kuten haudontalaitteiden, kuljettaminen ei ole laitonta, ei siihen voi puuttua.
– Esimerkiksi linnunmunille tarkoitetut styroksilaatikot eivät ole laitonta tavaraa. Emme voi maahantuontivaiheessa tehdä sille muuta kuin jatkovalvontaa ohjaavaa toimintaa, Siivola sanoo.
Tulli teki kesällä muutaman päivän ajan uhanalaisten eläinlajien maastaviennin ja maahantuonnin tehostettua valvontaa Lapin rajanylityspaikoilla.
Lisäksi valvontaa tehtiin maastossa yhteistyössä Metsähallituksen erätarkastajan, poliisin ja Rajavartiolaitoksen kanssa.
Lintuihin liittyviä laittomuuksia ei havaittu tehovalvonnan aikana. Siivolan mukaan isompia tapauksia, joissa löytyy useampia tuhansia munia, ilmenee Suomessa tai ulkomailla muutaman vuoden välein. Edellisen kerran Tulli sai haaviinsa muutamia luonnosta kerättyjä munia noin viisi vuotta sitten.
Suomen lajien viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa lintujen ja munien keräily oli arvioitu yhdeksi maakotkan uhanalaisuuden syistä ja uhkatekijäksi muuttohaukalle, tunturihaukalle, tunturipöllölle ja rantakurville.
Petolinnuista voi kansainvälisessä kaupassa saada kovia summia. Niitä myydään maihin, joissa esimerkiksi haukkojen kasvattaminen ja lemmikkinä pitäminen on laillista. Lintuja käytetään esimerkiksi metsästykseen.
Siivola nostaa esimerkiksi tunturihaukan.
– Se on äärimmäisen harvinainen, eikä sillä ole välttämättä pesintäkantaa missään muualla kuin täällä pohjoisessa. Sillä on jopa todella paljon rahallista arvoa Keski-Euroopassa, hän sanoo.
Lapin poliisin tietoon ei ole tullut 2020-luvulla yhtään luonnonvaraisten lintujen tai munien salakuljetustapausta. Poliisista kerrotaan STT:lle, että ilmiö on kuitenkin poliisilla ja yhteistyöviranomaisilla tiedossa ja sitä seurataan vuosittain.
Seurantaa hankaloittaa valvottavan alueen laajuus. Viranomaisverkko on harva syrjäseuduilla, missä harvinaisemmat linnut pesivät.
Metsähallituksen Luontopalvelujen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Eetu Sundvall sanoo STT:lle, että pesätarkastusten yhteydessä on ajoittain havaittu tyhjentyneitä muuttohaukan pesiä, joiden epäillään tyhjentyneen ilman luonnollista selitystä.
Tulli ja muut viranomaiset ovat pyrkineet tekemään asiaa tunnetuksi suurelle yleisölle, jotta ihmiset kertoisivat viranomaisille tekemistään epäilyttävistä havainnoista. Siivola toivoo havaintoja esimerkiksi alueilta, joilla tiedetään olevan muuttohaukan pesiä.
– Jos siellä on yöaikaan tai epämääräiseen aikaan epämääräisiä kulkijoita, niin sanotusti ei-laillisia rengastajia ja tämmöisiä, niistä voi aina ilmoittaa, hän sanoo.
Viimeisin suuri munarikostapaus Suomessa paljastui vuonna 2011, kun Tulli löysi närpiöläismieheltä lähes 10 000 munan kokoelman. Asiasta oli saatu vihiä kansainvälisten verkostojen kautta.
Norjan viranomaiset käräyttivät toissa kesänä suuren munakokoelman, jonka jäljet ovat johtaneet muun muassa Britanniaan ja Australiaan. Norjassa talous- ja ympäristörikoksia tutkiva viranomainen Ökokrim kertoo STT:lle, että tutkinnassa ei ole löydetty yhteyksiä Suomeen.
Tullin Siivola muistelee, että Ruotsissa takavarikoitiin 3–4 vuotta sitten kokoelma, josta löytyi myös Suomesta kerättyjä munia.
– Se on aika helppo tuonne Ruotsiin livahtaa. Se on se haaste tässä. Siksi tapauksia ei varmasti nouse esille niin paljon kuin niitä voisi kuvitella olevan oikeasti, Siivola sanoo.