Sylvi Kekkosen Kiinan-päiväkirjat julki — muistiinpanot valottavat uusia puolia Urho Kekkosen puolisosta
Sylvi Kekkonen jätti jälkeensä varsin niukasti itseään koskevaa kirjallista aineistoa. Siksi Orimattilan UKK-arkistosta vuonna 1995 tehty löytö osoittautui erittäin merkittäväksi.
Arkistoholvista löytyi inventaarion yhteydessä kaksi puuarkkua, joista toiseen Sylvi Kekkonen oli tallettanut keräilemiään taidejulkaisuja ja ruokalistoja. Toisesta arkusta paljastui kiinalaisin kirjoitusmerkein koristeltu punainen rasia, jossa oli noin sata valokuvaa.
Rasian alla oli musta, vahakantinen vihko, joka sisälsi hennolla käsialalla kirjoitettuja merkintöjä. Sylvi Kekkosen Kiinan-matkallaan vuonna 1953 pitämät päiväkirjat olivat löytyneet.
Kekkosen suvun päämies, toimitusjohtaja Timo Kekkonen ehdotti jo vuosituhannen vaihteessa arkistonjohtaja Pekka Lähteenkorvalle ja professori Timo Soikkaselle päiväkirjojen julkaisemista.
Muut kiireet tulivat väliin, mutta tänä vuonna, kun on kulunut 70 vuotta Suomen ja Kiinan kansantasavallan diplomaattisuhteiden solmimisesta sekä 120 vuotta Sylvi ja Urho Kekkosen syntymästä, Sylvin matkassa on viimein valmis.
Soikkasen ja Lähteenkorvan lisäksi kirjan kirjoittamiseen osallistui Henna Lohento. Lähteenkorva kolusi arkistoja, Soikkanen ja Lohento jopa matkustivat Kiinaan Sylvin jalanjäljille.
Sylvi Kekkonen teki Kiinan-matkansa ilman Urhoa. Puolitoista kuukautta kestänyt matka ei ollut mikään huoleton lomareissu, vaan pääministerin puoliso toimi 16-jäsenisen suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan johtajana.
Sylvi Kekkosen terveys oli reistaillut perinnöllisen nivelreuman vuoksi jo pitkään, joten matka edustusvelvollisuuksineen oli hänelle raskas. Onneksi mukana oli lääkäri, Urho Kekkosen tuttavapiirin kuulunut voimistelun olympiavoittaja Heikki Savolainen, joka määräsi potilaalle sulfaa ja pisti penisiliiniä.
Matka oli haastava myös henkisesti, sillä Sylvi Kekkonen oli luonteeltaan erakkouteen taipuvainen. Hän ei pitänyt lainkaan puheiden pidosta ja jäykät muodollisuudet kävivät hänen hermoilleen.
Soikkanen, Lohento ja Lähteenkorva arvelevatkin, että Sylvi Kekkonen otti tehtävän vastaan ainakin osittain miehensä uran takia.
– Sylvin suostuminen Kiinaan lähtöön liittyi selvästi pääministeri Kekkosen ulkopoliittiseen toimintaan.
Sylvin johdettavana Kiinassa oli varsin sekalainen seurakunta. Osallistujien joukossa oli taiteilijoita, kuten kirjailijat Pentti Haanpää ja Matti Kurjensaari sekä kuvataiteilija Aimo Kanerva.
Aatteen paloa edustivat SKDL:n kansanedustaja Mauri Ryömä ja toimittaja Georg Backlund, työväkeä jalkinetyöntekijä Taimi Jokinen ja pääluottamusmies Tauno Korhonen. Mielenkiintoinen nimi osallistujalistalla oli myös Urho Kekkosen hyvä ystävä, kansatieteen professori Kustaa Vilkuna.
Seurueen sekalainen koostumus synnytti matkalla runsaasti poliittisia jännitteitä. Riitoja aiheutui myös alkoholista, sillä varsinkin Haanpää ryypiskeli reissussa rankasti.
Useille mukanaolijoille ulkomaanmatka oli laatuaan ensimmäinen. Isäntämaa maksoi kaikki matkakustannukset ja lisäksi reilunkokoisen päivärahan, joten osallistuminen ei ollut rahasta kiinni.
Seurue matkusti Kiinassa kuin kuninkaalliset. Heidän käytössään oli kokonainen juna kokkeineen ja tarjoilijoineen.
Rakkauttakaan ei reissusta puuttunut, sillä Pentti Haanpään ja Suomi–Kiina-seuran sihteerin Aune Laatikaisen välille syttyi suhde. Sylvi Kekkonen ei tähän muistiinpanoissaan puuttunut, mutta mainitsi matkalle lähtiessään käyneensä ”hyvästelemässä Olavin”.
Lähteenkorva, Lohento ja Soikkanen arvelevat salaperäisen merkinnän viittaavan Olavi Paavolaiseen, jonka kanssa Sylvi oli tiettävästi viettänyt aikaa ennen matkaa.
Sylvi Kekkosen päiväkirjamerkintöjen ohella Sylvin matkassa -kirjaan on koottu parhaita paloja myös muiden osallistujien matkakertomuksista. Niiden vertailu matkanjohtajan teksteihin on mielenkiintoista.
Sylvi Kekkonen kirjoittaa muita kriittisemmin niin isännistä, isäntämaasta kuin matkajärjestelyistäkin. Hän osoittautuu päiväkirjoissa kiihkeäksi isänmaan puolustajaksi ja tuohtuu välillä muille matkalaisille, jotka hänen mielestään mielistelevät liikaa isäntiä.
Sylvi itse vaikuttaa olleen täysin immuuni kiinalaisten propagandalle. Parhaiten Sylvi viihtyy, kun retkuetta kuljettava juna joutuu tulvan takia pysähtymään maaseudulle.
– On ollut aivan ihana aamupäivä. Korkeita vihreävaippaisia poimuvuoria, jyrkkiä kallioseiniä joiden raoissa kasvaa tummanvihreitä puita ja pensaita, hän kirjoittaa.
Sairastelustaan huolimatta Sylvi säilyttää tyylinsä ja otteensa matkan johdossa. Isännät arvostavat hänen tietämystään Kiinan historiasta.
Sylvi erottuu muiden suomalaisten joukosta jopa ulkonäöltään.
– Sylvi Kekkonen oli ainoa, jonka siro olemus kaarevine kulmakarvoineen oli aito pieni chinoiserie, Matti Kurjensaari kirjoittaa.
Sylvi Kekkonen piti yllä Kiina-yhteyksiään elämänsä loppuun asti ja osallistui muun muassa suurlähetystön tapahtumiin Helsingissä. Matka lisäsi myös Urho Kekkosen kiinnostusta Kiinaan, vaikka presidentti itse ei maassa koskaan vieraillutkaan.
Kutsu oli voimassa, mutta matka-aikeet romutti lopullisesti Kiinan ja Neuvostoliiton välien huononeminen 1960-luvun alussa.
Timo Soikkanen, Henna Lohento ja Pekka Lähteenkorva: Sylvin matkassa. Yksityiset päiväkirjat Kiinasta. Otava, 160 s.
Juttu on julkaistu alun perin marraskuussa Suomenmaan kuukausilehdessä. Kerran kuussa ilmestyvän Suomenmaan voit tilata täältä.