Suomi lähettää tarjouspyynnöt Hornetien seuraajasta keväällä
Suomen Ilmavoimien seuraava monitoimihävittäjä valitaan viiden amerikkalaisen ja eurooppalaisen vaihtoehdon joukosta vuonna 2021.
Valmistajien vastauksia tietopyyntöihin on tutkittu jo jonkin aikaa, ja varsinaiset tarjouspyynnöt lähetetään ensi keväänä.
Konemallien kehitystyö on jatkuvaa. Kun Suomi vuonna 2025 saa ensimmäisen uuden koneen, se ei varustukseltaan ole aivan sama Eurofighter Typhoon, Gripen E, F-35, Super Hornet tai Rafale kuin tällä hetkellä.
Kehitys- ja päivitysohjelmissa ovat muun muassa kypärä- ja ohjaamonäytöt, tutkat sekä aseistus. Uudet uhkat vaativat uusia ratkaisuja.
– 2030-luvun uhat ovat suunnittelupöydällä, 2040-luvun uhat vasta insinöörien päässä, puolustushallinnon edustaja kuvaa kilpajuoksua.
Vuoden 2030 tienoilla täyden toimintavalmiuden saavuttavan uuden hävittäjäkaluston elinkaareksi on arvioitu 30 vuotta. Koneilla pitäisi siis lentää vielä pitkälle 2050-luvulle.
Samaan käyttöikään tähtäävät 1990-luvulla lentonsa aloittaneet nykyiset Hornetit.
Siirtymäajasta 2025–30 voi tulla muun muassa henkilöstön riittävyyden suhteen Ilmavoimille haastava, kun vanha kalusto pitää pitää iskussa ja samalla kouluttautua uuteen konemalliin.
Hävittäjähankintaa valmistelevat sanovat viiden ehdokkaan olevan keskenään ”hyvin erilaisia”. Samalla todetaan, että Suomen tavoittelema suorituskyky on niillä kaikilla saavutettavissa.
Ilmeisesti valmistajat ovat samaa mieltä, koska yksikään ei ole jättäytynyt pois paljon aikaa ja rahaa vaativasta kisasta.
Suomi antoi valmistajille mahdollisuuden täydentää monitoimihävittäjien suorituskykyä myös lennokeilla, mutta siihen ei ole tietopyyntöjen vastauksissa tartuttu.
Miljardien kehityshankkeista ja huipputeknologiasta huolimatta jotkin asiat pysyvät samoina. Uudet hävittäjät eivät lennä sen nopeammin tai pidempään kuin nykyiset Hornetit, toiminta-aikaa taistelutehtävässä on noin yksi tunti.
Koska Suomen maantieteellinen koko on ennallaan, nykyisen suorituskyvyn korvaamiseksi tarvitaan puolustushallinnon laskelmien mukaan sama määrä koneita kuin Horneteja, joita ostettiin 64.
Neljän koneen parvia pitää saada taistelutilanteessa tarpeeksi ilmaan, eivätkä kaikki hävittäjät ole koko ajan käyttövalmiina.
– 70 prosenttia on hyvä käytettävyysaste, vain hetkellisesti voidaan käydä lähellä sataa, eräs asiantuntija muotoilee.
HX:nä tunnettu hävittäjähankinta on Suomelle valtava kustannus. Puolustushallinnosta vakuutetaan sen mahtuvan suunniteltuun 7–10 miljardin euron haarukkaan.
Suosikkeja ei edes vahingossa nimetä, sillä valmistajien kisa halutaan pitää ”verisenä” mahdollisimman pitkään. Niin saadaan paras kauppa, kuuluu perustelu.
Asiantuntijat eivät suoraan kumoa julkisuuden tietoja, joiden mukaan yhden uuden hävittäjän niin sanottu fly away -hinta voisi olla osapuilleen sata miljoonaa euroa. Autokaupan termein sillä tosin saa vain avaimet käteen ja ehkä tankillisen bensaa.
Kun mukaan lisätään huolto- ja tukijärjestelmät sekä aseistus, hävittäjän lopullisen hinnan voi saada selville oikeastaan vain yhdellä tavalla – tekemällä tarjouspyynnön.
Lopullista hintaa voivat vielä heilutella muuttuvat palkka- ja materiaalikustannukset sekä valuuttakurssit.
Käyttökustannukset ovat sitten vielä asia erikseen, mutta niitä on toki maksettu nykyisistä Horneteistakin.