Ruotsi on Natossa "vähintään keskisuurten joukossa" – Tutkija toivoo uudelta jäseneltä satsauksia maavoimiin

Nato

Ruotsin Nato-jäsenyyden viimeiset esteet ovat väistymässä, ja näin liittokunta on saamassa 32. jäsenensä. Mutta mitä Ruotsi tuo mukanaan sotilasliittoon ja millainen merkitys Ruotsin jäsenyydellä Natolle on?

STT kysyi asiaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistuneelta Ulkopoliittisen instituutin johtavalta tutkijalta Matti Pesulta ja Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun professorilta Kjell Engelbrektiltä.

Ruotsin merkitys Natolle on paljon muutakin kuin usein mainittu solmukohta tai kauttakulkumaa. Maantieteellisesti tärkeän alueen, satamien ja ilmatilan lisäksi Ruotsi on sotilaallisesti verrattain kyvykäs ja tuo sotilaallista kykyä liittokunnan käyttöön, vaikka maan puolustus onkin uudelleenrakentamisvaiheessa, muistuttaa Pesu.

– Se, miten paljon allokoidaan ja korvamerkitään Nato-operaatioihin ja Nato-komentoon, on aina poliittinen päätös, mutta jälleen kerran asia, joka Suomeakin kiinnostaa, koska Ruotsi on meille poliittisesti kaikkein läheisin liittolainen.

Ruotsin puolustusteollisuus ja teknologinen osaaminen on merkittävää. Pesu kuvaakin Ruotsin puolustusteollisuutta suorastaan hämmentävän vahvaksi Nato-liittolaisten joukossa. Hävittäjien ja sukellusveneiden ohella Ruotsi tuottaa muun muassa ohjusteknologiaa, tykistöä ja rynnäkköpanssarivaunuja.

– Ei ole ehkä ykköskorin valtio, jos katsoo volyymia. Mutta kyllä Ruotsi on siellä, jos ei suurten, niin vähintään keskisuurten joukossa, Pesu arvioi.

Ruotsi tuo siis Nato-pöytään tämän kapasiteettinsa, eikä pelkästään sotilaallisina, vaan myös kaksikäyttötuotteina. Kaksikäyttö tarkoittaa, että kyseinen kalusto, teknologia tai järjestelmä soveltuu sekä sotilaalliseen että siviilitarkoitukseen.

Myös Kjell Engelbrekt korostaa Ruotsin puolustusteollisuuden antia sotilasliitolle.

– Meillä on laaja valikoima puolustusteollisuuden tuotteita, joista on mielestäni hyötyä Natolle, hän arvioi.

Puolustusteollisuuden lisäksi Engelbrekt nostaa esille Ruotsin sotilaskoulutuksen laadukkuuden. Myöskään Ruotsin suurta maantieteellistä kokoa ei voi hänen mukaansa jättää huomiotta.

– Ruotsista tulee Natolle kriittisen tärkeä alue, hän sanoo.

Matti Pesu nostaa esille myös tiedustelun pohtiessaan Ruotsin vahvuuksia. Hän kertoo, että Ruotsilla on varsin kyvykäs tiedustelukoneisto sekä sotilas- että siviilipuolella.

– Se varmasti myös Naton suuntaan tiivistyy, vaikka aika paljon tiedusteluyhteistyötä tehdään kahdenvälisesti. Valtiot ovat ymmärrettävistä syistä vähän varovaisia, mitä sinne koko liittokunnan suuntaan laitetaan.

Ruotsin asevoimilla on käytössään muun muassa noin sata Gripen-hävittäjää, kuljetuskoneita, helikoptereita, taistelupanssarivaunuja, tykistöä ja muutamia sukellusveneitä, ja se kasvattaa puolustusbudjettiaan voimakkaasti. Näin ollen se on uusimassa ja täydentämässä esimerkiksi sukellusvenelaivastoaan. Suomen Sotilas -lehti arvioi hiljattain, että uusi sukellusvene olisi erittäin suorituskykyinen ja on räätälöity Itämeren matalien ja kapeiden vesien vaativiin oloihin.

– Uudet alukset ovat olleet suunnitteilla jo pitkään, mutta nyt ne ovat telakalla työn alla. Kyseessä on kaksi uutta modernia A26-sukellusvenettä. Pontta työlle on antanut maailmanpoliittisen tilanteen tulehtuminen, joka on yltänyt vahvasti myös Itämerelle, lehti kirjoittaa.

Ruotsilla on edessään myös työtä puolustuksensa vahvistamisessa. Asevelvollisuus koskee verraten rajallista joukkoa. Lisäksi Ruotsin maavoimat on esimerkiksi suhteessa Suomeen huomattavan pienet.

– Toki Suomen kaltaisen valtion näkökulmasta olisi tosi toivottavaa, että Ruotsi satsaisi myös maavoimiin, koska niitä ei ole liikaa Pohjois-Euroopassa, varsinkaan semmoisia, jotka kykenevät taisteluun kylmissä ja arktisissa olosuhteissa, Pesu huomauttaa.

Hän myös arvioi, että Ruotsilla ei käytännössä ole kovinkaan runsaasti liikkumatilaa asevelvollisuuden laajentamiselle.

– Vaikka Ruotsissa on uudelleen asevelvollisuutta palautettu ja kuitenkin tuhansia varusmiehiä ja -naisia vuosittain koulutetaan, mutta se, että tulisivat takaisin tällaiseen Suomen malliin tai malliin, joka heillä oli aikaisemmin, niin vaikea on nähdä. Heillä on ollut hankaluuksia rekrytoida väkeä varsinkin näihin miehistötehtäviin asevoimissa eli perus jalkaväkihommiin.

Pesu ottaa myös esille maantieteellisen tosiasian eli sen, että Ruotsin ja Venäjän välissä on yksi vahva valtio, Suomi.

– Sekin jossain määrin vähentää Ruotsin insentiiviä (kannustinta) satsata enemmän, koska Suomi on ja pysyy. Jos raja olisi lähempänä Ruotsia, hekin varmaan ajattelisivat toisin.

Ruotsissa Nato-jäsenyydestä käytävässä julkisessa keskustelussa on Engelbrektin mukaan tapahtunut viime päivinä muutos Unkarin parlamentin hyväksyttyä Ruotsin Nato-jäsenyyden ratifioinnin viimeisenä Nato-maana. Nato-keskustelu oli hänen mielestään junnannut Ruotsissa paikoillaan kaksi viime vuotta.

– Olemme olleet odotustilassa, emmekä yhteiskuntana ole juurikaan pohtineet Natoon liittymisen käytännön vaikutuksia.

Ruotsalaislehti Aftonbladet järjesti maanantaina verkkokeskustelun, jossa lukijat pääsivät kysymään Engelbrektiltä mieltään askarruttavia kysymyksiä Natoon liittymisestä. Kysymyksiä tuli satoja.

– Kysyttiin, mitä Natoon liittyminen tarkoittaa kansalaisyhteiskunnalle ja suurelle yleisölle? Mitä se tarkoittaa taloudelle?

Myös Naton ydinasepolitiikasta kysyttiin paljon. Engelbrektin mukaan moni ruotsalainen kantaa huolta siitä, ollaanko ydinaseita tuomassa Ruotsin alueelle. Monia myös kiinnostaa, millainen rooli Ruotsilla on Naton ydinasepolitiikan suunnittelussa.

Engelbrekt kertoo, että useimmat ruotsalaiset ovat astelemassa Naton porteista sisään tyytyväisin mielin.

– Tietysti jotkut ovat pettyneitä, mutta suurta vastustusta ei näy. Lähinnä kyseenalaistetaan, miksi asiasta ei järjestetty kansanäänestystä.

Engelbrekt uskoo sotilasliittoon sopeutumisen olevan historiallisista syistä Ruotsille vaikeampaa kuin Suomelle.

Hän nostaa esille toisen maailmansodan jälkeen solmitun YYA-sopimuksen, joka toi Suomen hyvin lähelle liittolaisuutta Neuvostoliiton kanssa. Ruotsille sotilaallinen liittoutumattomuus oli hyvin pitkään maan oma valinta, Engelbrekt korostaa.