Ruotsi ei kykene auttamaan Suomea sotilaallisesti, mutta voi varmistaa huoltoyhteydet, sanoo ruotsalaisasiantuntija
Keskittyminen oman puolustuksen vahvistamiseen Itämeren alueella on saanut ruotsalaiset unohtamaan, kuinka tärkeää naapurimaiden Suomen ja Norjan kyky puolustautua on Ruotsin turvallisuudelle. Ruotsalaisen kenraalimajurin (evp.) Karlis Neretnieksin mukaan
Ruotsin pitäisi oman etunsa nimissä panostaa siihen, että Suomi kykenee taistelemaan mahdollisimman pitkään ja tehokkaasti.
Mitä tehdä? Neretnieksin mukaan talvisodan aikainen ajatus ruotsalaisjoukkojen lähettämisestä Suomeen ei ole enää ajankohtainen.
– Ne ruotsalaiset joukko-osastot, jotka voitaisiin mahdollisesti määrätä tuollaiseen tehtävään, ovat nyt ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa aivan liian pieniä, jotta niillä olisi mitään merkitystä, hän kirjoittaa Axess-aikakauslehdessä.
Suomen ja Ruotsin tiivis puolustusyhteistyö ja joukkojen yhteistoimintakyky ovat olleet askel oikeaan suuntaan, mutta Neretnieksin mukaan Suomi ei saa sitä kautta merkittävää lisäapua oman alueensa puolustamiseen.
Neretnieks, entinen Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun rehtori ja aktiivinen turvallisuuspolitiikan keskustelija, pitää tärkeämpänä, että Ruotsi tukee itänaapurinsa puolustautumista varmistamalla asevoimien täydennysten ja mahdollisen kansainvälisen sotilasavun pääsyn Suomeen.
– Suomen kenties suurin heikkous ovat haavoittuvat yhteydet ulkomaailmaan – ongelma, jonka Ruotsi voi suurelta osin ratkaista, kenraali tiivistää.
Sota Itämerellä todennäköisesti katkaisisi Suomen tärkeät merikuljetukset, joten vaihtoehtoiseksi reitiksi tarjoutuisivat kuljetukset Ruotsin länsirannikon satamista Pohjanlahden rannalle tai pohjoisen maarajalle. Neretnieksin mukaan tässä suhteessa on ongelmia:
Ruotsin merivoimat ei kykene varmistamaan merikuljetusten sujumista länsirannikkonsa satamiin eivätkä asevoimat pohjoisessa riitä varmistamaan Suomen vastaisen rajan pysymistä auki.
– Tässä on yhteys siihen, miksi niin Suomella kuin Ruotsillakin on hyviä syitä myötävaikuttaa Norjan puolustamiseen, Neretnieks muistuttaa.
Loka-marraskuun vaihteessa maat harjoittelevat juuri tätä, kun Suomi ja Ruotsi osallistuvat suureen Trident Juncture 18 -sotaharjoitukseen Norjassa. Harjoitustoimintaa on myös Suomen ja Ruotsin alueella.
Paitsi Suomelle ja Ruotsille, Norjan puolustus on tärkeä sotaharjoitusta johtavalle Natolle, joka haluaa pitää huoltoreittinsä Atlantin yli Eurooppaan auki. Reittiä uhkaavat Venäjän uudelleen vahvistetut joukot Kuolan niemimaalla.
Suomen puolustuksen tukemiseksi Ruotsin pitäisi Neretnieksin mukaan paitsi vahvistaa omia asevoimiaan myös huolehtia liikenneväylänsä sellaiseen kuntoon, että tiet ja radat riittävät muuhunkin kuin Ruotsin omiin tarpeisiin. Hän myöntää tämän luultavasti herättävän kysymyksen, eikö Ruotsin kannattaisi mieluummin panostaa omaan puolustukseensa kuin ajatella Suomen asemaa?
Neretnieksin mukaan heti perään voi kuitenkin kysyä, miten arvokasta Ruotsille olisi se, että Suomen 280 000 sotilaan maavoimat ja osapuilleen Ruotsin veroiset ilma- ja merivoimat kykenisivät pitkään ja tehokkaaseen taisteluun yhteistä vihollista vastaan.
– Todennäköisesti melko arvokasta, ruotsalaiskenraali vastaa omaan kysymykseensä.