Olli Rehn: Elvytyksen vaihtoehto on massatyöttömyys ja konkurssiaalto
Euroopan unionissa harjoitettavan elvyttävän raha- ja finanssipolitiikan vaihtoehto on massatyöttömyys ja konkurssiaalto, katsoo Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn.
– En ainakaan itse pidä sellaista sosiaalidarwinismia, jossa heikot sortuvat laman alle millään lailla vastuullisena politiikkana. Se on mielestäni, jos mikä, väärää talouspolitiikkaa, Rehn sanoi eduskunnassa käytyään rahapolitiikasta talousvaliokunnan kuultavana.
Rehn sanoo suhtautuvansa hyvin kliinisesti kotimaiseen keskusteluun EU:n elpymisrahastosta. Hän toivoo kuitenkin, että painavat ja perustellut puheenvuorot saavat lisää tilaa suomalaisessa keskustelussa.
Elpymisrahaston merkitys on Rehnin mukaan ennen kaikkea siinä, että se täydentää väliaikaisena, useamman vuoden rahoitusinstrumenttina elvyttävää, kasvua tukevaa Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa ja jäsenvaltioiden elvyttävää budjettipolitiikkaa.
– Elpymisrahasto tuo toisen tukijalan eurooppalaisiin kriisitoimiin EKP:n rahapolitiikan rinnalle. Ja tällä tavalla rahapolitiikka ja finanssipolitiikka kulkevat käsi kädessä samaan suuntaan, toisin kuin eurokriisin alkuvaiheessa.
Rehnin mukaan tämä tukee talouden kasvua ja työllisyyttä ja auttaa massatyöttömyyden ja konkurssiaallon välttämisessä.
Rehn ei halua kommentoida valtion ensi vuoden budjettiesityksen yksityiskohtia. Velkaantumista hän pitää tässä tilanteessa väistämättömänä.
– Mutta olennaista on se, että sen pitää olla ensinnäkin tilapäistä, se ei voi jatkua loputtomiin. Ja toiseksi nämä lisääntyneet menot pitäisi todellakin käyttää koronakriisin aiheuttamiin vaikutuksiin sekä terveyssektorilla että talouden uudistamiseksi.
Rehnin mukaan näin kyettäisiin nousemaan kriisistä parhaalla mahdollisella tavalla.
– Tämä koskee sekä Suomea että muutakin Eurooppaa.
Rehn KIIttelee sitä, että hallitus pyrkii ja suunnilleen onnistuukin palaamaan menokehyksiin ensi vuonna.
Hänen mukaansa kansainvälisesti on tutkimusnäyttöä siitä, että selkeitä euromääräisiä kehyksiä on helpompi noudattaa kuin sellaisia, jotka perustuvat ekonomistien hienoihin laskelmiin tuotantokuilusta ja rakenteellisesta alijäämästä. Niitä eivät Rehnin mukaan ymmärrä välttämättä ekonomistit itsekään.