"Pysäyttämätön Boris-kone" porskuttaa kohti vallan kahvaa brexit-Britanniassa
Boris Johnsonista puhutaan mediassa jatkuvasti etunimellä. Politiikan tutkimuksen professori Andrew Russell Liverpoolin yliopistosta pitää jo tätä osoituksena siitä, ettei kyse ole perinteisestä poliitikosta.
Toinen poikkeama perinteisistä päämiehistä ja -naisista on se, ettei Johnson ole kaatunut, vaikka hänen uransa suorastaan koostuu kompastumisista, mokista ja möläytyksistä.
– Jostain syystä tämä ei ole vahingoittanut Johnsonin brändiä vaan lähinnä kasvattanut hänen myyttiään, Russell kuvailee STT:lle.
Russellin mielestä Johnsonin on kuitenkin pian vakavoiduttava. Hulluttelupolitiikka ei nimittäin kriisiaikoina riitä – varsinkaan pääministeriltä. Jos kyselyt pitävät paikkansa, Johnson on voittamassa konservatiivien jäsenäänestyksen ja nousemassa sekä puolueen johtajaksi että maan pääministeriksi valtavalla erolla vastaehdokkaaseensa, ulkoministeri Jeremy Huntiin.
Tuloksen on määrä selvitä tiistaina, ja brexitin nujertama nykyinen pääministeri Theresa May jättää tehtävänsä seuraavana päivänä.
Russellin mukaan pääministerin pesti on kriisiaikoina varsin kiittämätön, minkä May sai tuta nahoissaan. Siksi pelkkä vitsailu ei riitä yhdistämään venkoiluun lopen kyllästynyttä kansaa.
Hunt on kyselyiden perusteella saamassa vain rippusia äänipotista. Kiri kisan voittajaksi olisi jättiyllätys sekä Russellille että Glasgow’n yliopiston politiikan tutkimuksen lehtorille Thomas Lundbergille.
Lundbergin mielestä Hunt kuitenkin vaikuttaa osaavammalta ja on hoitanut ministerinpestejään onnistuneemmin kuin Johnson aiemmin ulkoministerinä. Silti konservatiivipuolueen jäsenistö näyttää luottavan enemmän Johnsoniin, joka on alusta asti kampanjoinut EU-eron puolesta. Hunt taas oli alun perin EU:ssa pysymisen puolella.
Russell korostaa kuitenkin, että konservatiivipuolueen jäsenet voivat äänestää arvaamattomasti: vuonna 2010 David Davisin odotettiin nousevan puolueen johtoon, mutta äänestyksen veikin nuorempi ja kokemattomampi David Cameron.
Nyt samanlaista poliittista pommia tuskin putoaa.
– Hunt on ollut uskottavampi kuin viisi viikkoa sitten olisi uskonut, mutta Boris-kone näyttää olevan pysäyttämätön, Russell sanoo.
Puolueen jäsenäänestyksen voitto ei ole mandaatti koko kansalta. Russell kuvailee Mayn perintöä tässä suhteessa kaksijakoiseksi: ilman vaaleja valtaan noussut May halusi ennenaikaiset vaalit kaksi vuotta sitten vahvistaakseen asemaansa, ja seuraajan voi olla vaikea perustella, miksei hän toimi samoin.
Lopputuloksen on kuitenkin syytä pelottaa. Vuoden 2017 vaaleissa konservatiivit odottivat kruunua otsalleen, mutta puolueen pitikin turvautua pohjoisirlantilaiseen pikkupuolueeseen saadakseen hallitus kasaan. Russell huomauttaa, että nyt monet kansanedustajat katsoisivat tuoliaan ja miettisivät, kuinka huteralla pohjalla se mahtaa seistä.
– Lyhyellä ja keskipitkällä tähtäimellä uudet vaalit tarvittaisiin, jotta saataisiin aikaan toimintakykyinen hallitus. Ongelma on se, että homma voi mennä aivan metsään.
Lundberg uskoo, että uudet vaalit odottavat jo syksyllä joko Johnsonin omasta toiveesta tai epäluottamusäänestyksen kautta. Hänen mielestään nykyinen parlamentti on käytännössä halvaantunut.
– Tämä parlamentti on niin toimintakyvytön ja jakautunut, ettei se pääse yhteisymmärrykseen edes siitä, nouseeko aurinko idästä, Lundberg sanoo.
