Lannistuuko Punaisen Ristin johtaja koskaan näkemästään kärsimyksestä ja kurjuudesta? – Näin hän vastasi

Avustusjärjestöjen työ tuo vain hetkellistä helpotusta, kun yhteiskunnat romahtavat.
Punainen Risti

Punaisen Ristin komitean pääjohtajalla Robert Mardinilla on niukasti hyviä uutisia. Se tavallaan kuuluu hänen toimenkuvaansa, mutta Suomessa vieraileva Mardini maalaa harvinaisen synkän kuvan humanitaarisen avun tarpeesta.

YK kertoi torstaina, että ensi vuonna arviolta 274 miljoonaa ihmistä tarvitsee jonkinlaista hätäapua, mikä on ennätysmäärä.

Mardinin mukaan taustalla on kolme tekijää, jotka usein iskevät samoihin haavoittuviin ihmisryhmiin: aseelliset konfliktit, ilmastonmuutos sekä koronaviruspandemia.

Ilmastonmuutoksen eniten runtelemista 25 maasta 14 kärsii myös aseellisista konflikteista. Mardini kävi hiljattain Malissa ja kertoo nähneensä hyvin, miten konfliktien ja ilmastonmuutoksen yhdistelmä vaikuttaa.

–  Kävin Moptissa leirillä, jolla eräs nainen kertoi, kuinka hänen täytyi jättää kotinsa kahdesti kahden vuoden sisällä: ensin syöksytulvien takia ja sitten aseellisen väkivallan takia, jonka aiheutti maanviljelijöiden ja paimentolaisten välinen kilpailu kutistuvista vesivaroista ja laidunmaista, Mardini kertoo STT:lle.

Mardinin mielestä olisikin tärkeää, että köyhät maat huomioitaisiin paremmin ilmastorahoituksessa.

Koronapandemia on kuormittanut köyhien maiden hauraita terveydenhoitojärjestelmiä, ja tilannetta on vaikeuttanut rokotteiden epätasainen jakautuminen. Vakavia ovat olleet myös pandemian sosioekonomiset seuraukset köyhissä maissa.

–  Moni elättäjä ei ole enää saanut hankittua ruokaa perheilleen, puhumattakaan terveydenhuollosta ja muista peruspalveluista maksamisesta.

Pandemian takia asetetut rajoitukset ovat myös vaikeuttaneet Punaisen Ristin kaltaisten avustusjärjestöjen työtä. Useimmissa tapauksissa ne ovat kuitenkin saaneet neuvoteltua poikkeuslupia ja jatkaneet toimintaansa.

Avustusjärjestöjen akuuteimmat huolenaiheet ovat Etiopia ja Afganistan.

Etiopia on ajautunut yhä syvemmälle sisällissotaan, jonka pelätään suistavan maan kaaokseen.

–  Olen äärimmäisen huolissani. Konflikti on kiihtynyt ja pirstaloitunut, ja se aiheuttaa yhä enemmän pakolaisuutta ja kärsimystä. Se on levinnyt Tigrayn alueelta ja uhkaa nyt kriittisten palvelujen, kuten terveydenhoidon ja juomaveden saantia, Mardini luettelee.

Hän sanoo, että kaikki avustusjärjestöt yhdessäkään eivät pysty vastaamaan etiopialaisten tarpeeseen.

Afganistan on hyvä esimerkki siitä, kuinka avustusjärjestöt pystyvät tuomaan vain osittaista helpotusta. Maan talous on luhistunut tänä vuonna Talebanin valtaannousun myötä, ja peruspalvelut ovat romahtamaisillaan. Mardini kuvailee Afganistanin humanitaarista tilannetta katastrofaaliseksi.

–  Humanitaaristen järjestöjen ei ole mahdollista korvata 40 miljoonan asukkaan maan kansantaloutta. Työllämme on suuri vaikutus, mutta emme pysty tekemään sitä loputtomiin.

Mardini kiertää työssään paljon maailman konfliktialueilla ja näkee rutkasti kärsimystä ja kurjuutta. Lannistuuko hän koskaan siitä, ettei historiallisen vauras ihmiskunta pysty ratkaisemaan näitä ongelmia?

–  En ole lannistunut. Aina on toivoa. Kun näen, miten ihmiset kohtaavat vastoinkäymiset arvokkaasti ja päättäväisesti, se inspiroi minua ja kollegoitani, Mardini sanoo.

– Näitä ihmisiä ei saa unohtaa, heidät pitäisi laittaa ensi sijalle.