Opetusministeri Li Andersson: Koulutuksen leikkauskierre loppuu nyt, oppivelvollisuusiän nosto voimaan 2021

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on nyt toiminut kolmen viikon ajan opetusministerinä, mitä hän sanoo unelmatyökseen. Anderssonin mukaan nimenomaan opetusministeri vastaa siitä, mikä Suomen kaltaisessa maassa on kaikkein tärkeintä, eli lasten ja nuorten koulutuksesta.

Oli kyse sitten Suomen tulevaisuudesta, hyvinvoinnista tai työllisyydestä, lopulta kaikki palautuu hänen mukaansa aina siihen, miten hyvin suomalainen koulutusjärjestelmä toimii.

– Siksi olen leikkimielisesti sanonut, että muut voivat hoitaa armeijan ja valtiovarainministeriön, minulla on tämän maan tärkeimmät palvelut vastuullani, Andersson sanoo STT:n haastattelussa.

Uuden opetusministerin mukaan koulutuspolitiikan suurin muutos edelliseen hallitukseen verrattuna on se, että ”liian pitkään jatkuneen leikkauskierteen jälkeen ollaan tilanteessa, jossa voidaan vahvistaa koulutuksen rahoitusta ja palauttaa paljon kaivattua rahoitusta kaikille koulutusasteille”.

– Se on arvovalinta, jonka tämä hallitus on tehnyt. Olen todella ylpeä ja tyytyväinen, että tämä leikkauskierre loppuu nyt, Andersson sanoo.

Hallitusohjelmassa koulutukseen on osoitettu pysyvää lisärahoitusta noin 200 miljoonaa euroa vuodessa ja lisäksi niin sanottuina kertaluontoisina tulevaisuusinvestointeina yhteensä 730 miljoonaa euroa.

Heti ensimmäisinä viikkoinaan uusi hallitus antoi lisätalousarviossaan 20 miljoonaa euroa lisärahaa ammatilliseen koulutukseen. Summalla pystytään palkkaamaan jo tänä vuonna 300–400 opettajaa ja ohjaajaa ammattikouluihin.

Syksyllä eduskuntaan tuodaan esitykset subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta ja varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen pienentämisestä. Myös hallituksen suurin koulutusuudistus eli oppivelvollisuuden pidentäminen lähtee syksyllä valmisteluun, Andersson luettelee suunnitelmia.

Nykyisessä koulutusjärjestelmässä Anderssonin suurimmat huolet liittyvät koulutuksellisen tasa-arvon puutteisiin sekä suomalaisten koulutustason saamiseen nousuun.

Tasa-arvoa koskevat ongelmat näkyvät hänen mukaansa esimerkiksi poikien ja tyttöjen oppimiserojen sekä alueellisten oppimiserojen kasvuna. Kaikkein huolestuttavimpana hän pitää sitä, että oppilaan perhetausta vaikuttaa nykyisin aiempaa enemmän oppimistuloksiin.

Näihin ongelmiin hallitus pyrkii vastaamaan muun muassa lisäsatsauksilla varhaiskasvatukseen sekä positiivisen diskriminaation rahoituksella eli suuntaamalla enemmän rahaa niille kouluille, joilla tuen tarve on suurin.

Anderssonin mielestä suomalaiset ovat liiaksi tuudittautuneet käsitykseen, että meillä on hyvin koulutettu kansa ja maailman paras peruskoulu. Hänen mukaansa vaarana on, että 1970-luvulla syntyneet jäävät koulutetuimmaksi sukupolveksi Suomessa.

Koulutustason nostamiseksi hallitus aikoo lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja, ja samaan tavoitteeseen tähtää myös oppivelvollisuusiän korottaminen 18 ikävuoteen.

Puolueet ja järjestöt ovat olleet erimielisiä oppivelvollisuuden pidentämisestä ja sen mukana tulevasta maksuttomasta toisen asteen koulutuksesta. Esimerkiksi suurimmat oppositiopuolueet perussuomalaiset ja kokoomus eivät ole innostuneet oppivelvollisuuden ulottamisesta lukioihin ja ammattikouluihin.

Anderssonin mukaan uudistus tarvitaan, koska työelämän osaamisvaatimukset ovat kasvaneet kautta linjan, myös perinteisissä duunariammateissa. Sellaiset työpaikat, joissa pärjää pelkän peruskoulun varassa, hupenevat koko ajan.

Oppivelvollisuusiän noston ansiosta aiempaa useampi suomalainen suorittaisi vähintään toisen asteen tutkinnon, Andersson perustelee.

Hän ihmettelee kritiikkiä siitä, että maksuton toisen asteen koulutus olisi ”isoilta osin hyvätuloisille kohdistuva tulonsiirto”, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto katsoo. 

Anderssonin mukaan Suomen kaikille yhteinen ja maksuton, julkinen peruskoulu on rakentunut universalismin periaatteelle, joka on taannut suomalaisen yhteiskunnan korkean tasa-arvon kansainvälisessä vertailussa.

– En ymmärrä, miksi ihmiset pitävät niin outona sitä, että sovellettaisiin samaa periaatetta myös toiseen asteeseen.

Andersson kertoo, että uudistuksen valmistelussa halutaan kuulla laajasti eri toimijoita, koska avoimia kysymyksiä on vielä paljon, etenkin toisen asteen maksuttomuuteen liittyen. Toistaiseksi ei ole päätetty, mitä kaikkea maksuton toisen asteen koulutus kattaa.

Opetusministerin mukaan tavoitteena on, että lakiesitykset oppivelvollisuuden pidentämisestä saataisiin eduskuntaan ensi keväänä tai viimeistään alkusyksystä 2020. Voimaan uudistus voisi tulla vuonna 2021.

Arvostelua on aiheuttanut myös se, että ammattikoulujen opettajien palkkaamiseen annettu 235 miljoonan euron lisärahoitus on kertaluontoinen ja päättyy vuonna 2022.

– Tässä tilanteessa tämä on paras ratkaisu, johon pystymme, Andersson vastaa.

Hänen mukaansa hallitus haluaa, että kolmen vuoden määräaikaista lisärahaa käytettäisiin ammattikouluissa jopa viiden vuoden mittaisiin työsuhteisiin. Toteutus riippuu silti myös koulutuksen järjestäjistä.

– Toiveeni on, että taloustilanne kehittyisi niin, että pystyisimme hallituskauden loppua kohden tekemään päätöksiä pysyvän rahoituksen lisäämisestä.

Lisärahaa on Anderssonin mukaan haluttu ohjata nimenomaan opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen, koska ammatillisessa koulutuksessa suurimmat huolet liittyvät muun muassa lähiopetuksen määrään.

Hallituksen mahdollisuuksiin toteuttaa hallitusohjelmassa listattuja menolisäyksiä vaikuttaa se, pystyykö hallitus saavuttamaan tavoitettaan työllisyysasteen nostosta.

Jos työllisyyttä parantavia toimia ei saada riittävästi kokoon ensi vuoden budjettiriiheen mennessä, täytyy hallituksen arvioida aiemmin päätettyjä menolisäyksiä.

Andersson sanoo kuitenkin lähtevänsä siitä, että koulutukseen kohdistetuista lisämenoista ei tingitä. Hänen mukaansa koulutuksen lisärahojen peruminen olisi ”äärimmäisen lyhytnäköistä”, sillä koulutukseen panostaminen parantaa myös työllisyyttä pitkällä aikavälillä.

– Pidän kyllä erittäin epätodennäköisenä, että päädyttäisiin ratkaisuun, jossa koulutuksen lisäpanostukset olisivat vaakalaudalla.