Oikeus valita äitiys – Annika Saarikon mielestä naisten ei pitäisi joutua selittelemään valintojaan

Saarikolle parasta äitiydessä ovat hetket, jolloin saa rauhassa sylitellä lapsen kanssa.
Äitienpäivä

Toimitusministeri ja juuri kolmannelle kaudelleen valittu kansanedustaja Annika Saarikko porhaltaa sosiaali- ja terveysministeriön Aallotar-saliin ihan pikkuisen myöhässä ja pyytelee anteeksi.

Edellisiltana hän on ollut miehensä Erkki Papusen kanssa valtiopäivien avajaiskonsertissa. Aarnilla, 4, oli lupa valvoa lapsenvahdin kanssa ja odottaa vanhempiaan.

Aamu meni sitten hieman pitkäksi.

– Päiväkodin eteisessä piti sylitellä tavallista enemmän, että saimme voimaa molempien päivään, Saarikko hymyilee.

Tuttu tilanne monelle äidille ja isälle.

Viime päivät Saarikon ympärillä on pyörinyt melkoinen mylly. Kun Juha Sipilä ilmoitti jättävänsä keskustan puheenjohtajuuden jo syksyllä, käynnistyivät puheenjohtajaspekulaatiot välittömästi.

Useitakin nimiä nousi esiin, mutta Saarikko tuntui kipuavan ennakkosuosikiksi.

Vähän ennen vaaleja hän oli kertonut syksyksi odotettavasta perheenlisäyksestä.

Ministeri perheineen nautti lomasta etelän auringossa samaan aikaan, kun Suomessa media analysoi taajaan puoluejohtajakisan asetelmia ja Saarikon vastausta.

Näkemyksiä oli monenlaisia ja niiden perustelut yhtä kirjavia.

– Olihan sitä jännä seurata. Välillä muiden kommentit ja arviot elämästämme melkein naurattivat, Saarikko hymyilee.

Suomeen palattuaan Saarikko kertoi jättäytyvänsä puheenjohtajakisasta sivuun perhesyiden vuoksi.

Ratkaisun tehneen olo on levollinen, vaikka sen jälkeenkin monella kolumnistilla oli terävä sanansa sanottavana.

Kirjoitettiin vastuunpakoilusta ja naisen roolin uusintamisesta perheen vastuunkantajana. Jopa siitä, että suomalaisnaisten pitäisi uskaltaa olla huonompia äitejä.

– Lähes kaikki henkilökohtaisesti saamani palaute on kuitenkin ollut kannustavaa. Moni nainen on liikuttunut kyyneliin kommentoidessaan asiaa, Saarikko kertoo.

Hän myöntää jännittäneensä jopa lähimpien tukijoidensa reaktioita.

– Pelkäsin, että tuotan valtavan pettymyksen. Suhtautuminen on ollut parempaa kuin odotin.

Naisen ei pitäisi Saarikon mielestä joutua selittelemään valintojaan, olivatpa ne minkälaisia tahansa. Tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä.

Kysymys on hänen mukaansa siitä, mitä nainen saa haluta ja mitä äitiys saa hänelle merkitä.

Biologialla hän ei ratkaisuaan perustele. Synnytys kestää pahimmillaankin jonkun vuorokauden. Sen jälkeen lapsen hoidon ja imetyksen voi järjestää, vaikka äiti olisi töissä. Tästä Saarikolla on kokemusta jo edelliseltä kerralta.

– Ei ole kyse siitä, etteikö lapsi olisi pärjännyt, vaan siitä, olisinko minä pärjännyt sen kaiken kanssa. En halua ainutlaatuisten vauvakuukausien sujahtavan ohi niin, etten voi olla henkisesti läsnä. Periaatteeni on, että jos haluamme olla perheystävällisiä, jälkikasvu saa muuttaa elämää ja vaikuttaa valintoihin.

Saarikon harteille aseteltiin puolueen pelastajan viittaa. Hän on loistanut mielikuvakyselyissä, tullut rankatuksi esimerkiksi hallituksen parhaaksi ministeriksi ja esikuvana liki Kekkosen veroiseksi.

Nuorta ministeriä arvostetaan yli puoluerajojen. Hän on saanut kiitosta asiaosaamisestaan ja pätevyydestään, mutta toisaalta hän on säilynyt omana, ihmisläheisenä itsenään, joka päivittää someen Tupperware-kutsuista tai kaikille tutuista kommelluksista lapsiperhearjessa. Tärkeilyn tai pönötyksen varjoa eivät Saarikon ympärille ole onnistuneet luomaan edes rankat ministerivuodet.

Moni uskoikin, että hänen puheenjohtajuutensa olisi siivittänyt keskustan uudelle uralle.

Saarikon mielestä puolueelle on turha etsiä pelastajaa ja sitä kautta helppoa tietä onneen.

– Se on kohtuutonta, myös pelastajaksi kaavaillulle. Jos keskustan menestys olisi riippunut puheenjohtajista, se olisi kaatunut jo monta kertaa. On tärkeää olla rehellinen politiikan logiikalle. Tie voi olla vain hetken kevyt, hän huomauttaa.

Saarikko viittaa Sipilän kohtaloon politiikan armottomissa hampaissa.

– Sanat eivät riitä kertomaan siitä, mitä hänestä toreilla toivottiin neljä vuotta sitten ja miten puhutaan nyt. Kaikille hänet tunteville hän on kuitenkin sama mies, jolla on sama sydän.

Väärää mielikuvaa ei saatu rapsutettua pois sen enempää Sipilän kuin keskustankaan yltä, vaikka sitä kovasti yritettiin. Keskustan viesti ei vain tavoittanut suomalaisia. Saarikko uskoo, että arvostustakin vielä tulee, mutta vain uusiutumalla ja kovalla työllä.

Keskustan vastavalitun eduskuntaryhmän osalta hän on toiveikas. Rivissä on hänen mukaansa lahjakkaita ja fiksuja ihmisiä, joilla on paitsi näyttämisen halua myös kokemusta.

Naisen ei pitäisi Annika Saarikon mielestä joutua selittelemään valintojaan, olivatpa ne minkälaisia tahansa. – Kyse on siitä, mitä nainen saa haluta ja mitä äitiys saa hänelle merkitä. (Kuva: Jaakko Martikainen)

Mennyt vaalikausi oli Saarikolle monessa mielessä vaativa sekä työn että yksityiselämän osalta.

Pienen vauvan äiti teki heti aluksi poikkeuksellisen ratkaisun jakaessaan ministerikautensa puoliksi Juha Rehulan kanssa.

– Siitä Sipilä ei saanut ansaitsemaansa tunnustusta. Se osoitti, että pienen lapsen äidillekin löytyy tie, jonka kautta voi saada sekä perheen että uran.

Sen mahdollistaa suomalainen perhevapaamalli, muillekin kuin ministerille. Perhevapaita on uudistettava, mutta Saarikko korostaa, ettei sitä voi tehdä sekä työvoimalähtöisesti että lapsilähtöisesti yhtä aikaa.

– Pitää tehdä arvovalintoja ja puhua enemmän rahasta. Valinnat isän ja äidin välillä eivät suurimmalle osalle ole ideologisia valintoja, vaan arkisia euroihinkin perustuvia ratkaisuja.

Saarikko kutsuu isiä enemmän mukaan keskusteluun.

– Suuri murros on tapahtumassa. Isät haluavat olla mukana lapsen elämässä, eivätkä äidit saa riistää heiltä oikeutta siihen. Tätä lainsäädännönkin pitää tukea.

Saarikko ja Papunen jakoivat viime kerralla perhevapaat puoliksi. Parin ensimmäisen vuoden aikana Saarikko teki paljon töitä. Hänellä oli tilaisuus valmistautua huolella ministerin tehtävään.

Ennen sen alkua kohtasi raskas isku, kun sekä Saarikon että hänen puolisonsa isät menehtyivät. Se oli surullista aikaa, mutta laittoi toisaalta elämän oikeisiin mittasuhteisiin.

Isä seurasi tarkasti tyttärensä uraa, oli siitä ylpeä.

– Eniten harmittaa, ettei hän ehtinyt nähdä ministeriautoa kotipihallaan. Siitä hän haaveili, Saarikko hymyilee silmät kyynelissä.

Rankka oli myös koko hallituskautta sävyttänyt sotevääntö. Sitä Saarikko ei kuitenkaan missään vaiheessa päästänyt ihonsa alle.

– Keväästä 2018 lähtien tuli niin paljon hyökkäyksiä ja maailmanlopun puhetta, että sovimme Päivi Nergin ja Kirsi Varhilan kanssa pukeutuvamme haarniskaan. Pidin sen mielessä koko ajan. Sote oli minun työni, mutta intohimoni olivat muualla.

Esimerkiksi lastensuojelun kaltoinkohtelu, Pohjanmaan rokotusvastaisuus tai vanhushoivan kriisi iskivät sydämeen.

– Niistä olin oikeasti vihainen. Sotessa säästelin tunteita. Suojasin itseäni ajattelemalla, että soten onnistuminen ei ole minun ansioni eikä toisaalta sen kaatuminen minun syyni.

Kaiken keskellä Saarikko-Papusen perheessä elettiin lapsiperhearkea, reissattiin porukalla Turun ja Helsingin väliä. Sekin oli tietoinen valinta, vaikkakaan ei helpoin.

– Olen tehnyt maailmanennätyksen Prisman kestopussien raahaamisessa paikasta toiseen, ja silti legot ovat usein jääneet väärään kaupunkiin, ministeri hymähtää.

Hän korostaa, että perhe on pitänyt hänet järjissään. Yhteinen arki on ollut tärkeää paitsi lapsen myös parisuhteen kannalta.

– On ihanaa saada joka päivä tuntea itsensä rakastetuksi.

Eikä se läheskään aina tarkoita siirappista hempeilyä, vaan yhdessäolon kokemusta vaikka ripustettaessa pyykkiä uupuneena 16 tunnin työpäivän jälkeen.    

Lapsi on pistänyt elämän uusiin puihin, mutta niin sen Saarikon mielestä kuuluukin olla. Häntä häiritsee vallalla oleva epäreilu perhepuhe, jossa korostuu kaiken hankaluus. Prismahelvetti, kuten Saarikko kuvaa, on vain osa totuutta.

– Lapsi on valtavan iso ilo ja uusi sukupolvi aina toivo maailmalle. Milloin meistä on tullut sellaisia, ettemme näe tätä? hän kysyy.

Parasta äitiydessä hänelle ovat hetket, jolloin saa rauhassa sylitellä lapsen kanssa. Lähellä olevan pienen vilpitön riemu tarttuu. 4-vuotias on täynnä intoa ja kysymyksiä.

– On ihmeellistä, että saa olla hänen matkaoppaansa maailmaan. Se on myös valtava vastuu. Vanhempana muokkaa kokonaista maailmankuvaa.

Suurta on myös saada jakaa onnistumisen iloa. Vaikkapa sitä, miten pieni poika onkin yhtäkkiä aika iso, oppii kattamaan pöytää, värittämään Spidermanin tarkasti tai potkaisemaan jalkapalloa taidokkaasti.

Ministeriyteen on liittynyt paljon vanhemmuutta koskevia asioita; on ollut äitiyspakkauksen uusiminen ja lisärahoittaminen, mikä oli Saarikolle iso asia. Oli Oulaskankaan sairaalan kohtalo, joka meni sisuksiin, tuntui todella pahalta. Ja oli yritys päästä yksimielisyyteen perhevapaauudistuksesta.

Saarikko on jakanut myös äitienpäivämitaleita, tosin ristiriitaisin tuntein.

– Olen miettinyt, miten äitiyttä voi arvottaa. Lasten määrä tai menestyminen ei voi olla ainoa mittari.

Tulevana äitienpäivänä Saarikon perheessä herkutellaan letuilla, jotka paistetaan upouudella muurinpohjapannulla.

Lahja on toiveiden mukainen ja sama kuin joka vuosi: iso laatikollinen kevätorvokkeja.

– Tapaamme lisäksi äitiäni ja isoäitiäni, ehkä myös anoppiani. Äitienpäivä on myös heidän juhlansa.