Ministeri Ohisalo ympäristöministerien ennallistamiskokouksesta: Ehdotus on hyvä, mutta kansallista liikkumavaraa tarvitaan
EU-komission ehdotus ennallistamisasetuksesta on tärkeä, mutta toteutukseen pitäisi saada kansallista liikkumavaraa. Näin ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo (vihr.) summasi Suomen näkökulmaa ennallistamiseen ympäristöministerien kokouksen jälkeen.
Ohisalon näkemys edustaa eduskunnan suuren valiokunnan kantaa, jonka hän toi esille tiistain periaatekeskustelussa Brysselissä. Valiokunta haluaa, että kansallinen metsäpolitiikka tulee huomioiduksi säännöksessä ja Suomelle koituvia kustannuksia kohtuullistetaan merkittävästi.
Kustannukset Suomelle ovat tosin olleet koko ajan hyvin epävarmat.
Asetuksella tavoitellaan luonnon tilan parantamista muun muassa tukkimalla suo-ojia, palauttamalla joki- ja purouomia kohti luonnontilaa, elvyttämällä laidunnusta perinteisesti käytössä olleilla alueilla ja poistamalla kuusia lehdoista.
Ohisalo katsoi, että ennallistamisasetuksen olisi syytä vastata maailman ympäristöministerien COP15-luontokatokokouksessa Kanadan Montrealissa maanantaina saavutettuun sopuun, jolla on tarkoitus kääntää suunta pois ympäristön tuhoutumisesta.
Tuossa YK:n maailmanlaajuisessa kokouksessa maat sitoutuivat suojelemaan 30 prosenttia planeetan maa- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. Ohisalo sanoi, että Suomi ja EU lähtivät tuohon kokoukseen kunnianhimoisin tavoittein.
– Ehkä oli silti monelle yllätys, että näinkin paljon niitä meidän hakemia asioita saatiin sinne läpi, Ohisalo sanoi tiistaina tiedotustilaisuudessa.
Suomen tavoitteiden kannalta voi pitää hyvänä sitä, että useissa kokouksen puheenvuoroissa kuului tiistaina halu huomioida kansalliset erityispiirteet ennallistamistoimissa.
– Toivomme, että tässä jäisi jäsenvaltioille mahdollisimman paljon sitä liikkumatilaa itse määritellä, missä niitä ennallistamistoimia tehdään ja millaisia toimia tehdään, Ohisalo sanoi Suomen kannasta.
Hän huomautti, että myös kustannustehokkuus paranee joustojen mukana. Ohisalon tulkinnan mukaan komissio on jo huomannut, että yksi malli ei sovi kaikille.
Mikään helppo harjoite sääntelystä ei ole tulossa, koska kaikkien alueiden tilaa ei tunneta. Käsityksen pitäisi kuitenkin olla riittävän hyvä, jotta tarvittavat toimet voidaan arvioida.
Suomessa varsin suuriin mittoihin on päässyt myös keskustelu siitä, että 70 vuoden aikana tapahtuneet menetykset pitäisi huomioida ennallistettavan alan määrittelyssä. Tätä on tulkittu virheellisesti muun muassa niin, että vuosi 1952 määrittelisi tavoitteen.
Ohisalo sanoi, että hän nosti asian esille myös omassa puheenvuorossaan. Tämä on vain yksi kokonaisuuteen vaikuttava seikka, mutta väärinymmärrysten riski asiassa on ollut hänen mukaansa suuri.
Odotuksena on, että myös Euroopan parlamentti saisi muodostettua kantansa ensi keväänä ja EU-instituutiot pääsisivät hiomaan yhteistä näkemystään asetuksesta ensi vuoden syksyllä.
