Metsien hiilinieluista tuli päästölähde ja taas nielu – Luke pitää hiilinielulaskentaa yhä parhaana työkaluna ilmastotoimien kohdentamisessa

Vaikka metsien hiilinielulaskentaan liittyy epävarmuuksia, se on paras käytettävissä oleva työkalu ilmastotoimien kohdentamiseen. Näin toteaa Luonnonvarakeskus (Luke) tuoreessa selvityksessään.

Luken kasvihuonekaasuraportointi on herättänyt viime vuosina hämmennystä. Esimerkiksi joulukuussa Luke tiedotti, että Suomen metsät eivät olekaan päästölähde, vaan ne ovat pieni hiilinielu. Vasta viime vuoden tammikuussa Luke oli tiedottanut, että metsät ovat – toisin kuin on pitkään uskottu – päästölähde. Äkilliset käänteet arviossa ovat aiheuttaneet ihmetystä.

– Pidän hyvin ymmärrettävänä, että ihmiset ovat hämmennyksissä, että mitä siellä oikein tapahtuu, sanoi tutkimusprofessori Annika Kangas Lukesta mediatilaisuudessa maanantaina.

Poukkoilevalta näyttävä tulos johtui Kankaan mukaan siitä, että laskennan menetelmiä muutettiin ennen viime vuoden tammikuuta ja jälleen ennen joulukuuta. Kokonaiskuvassa kyse oli suhteellisen pienistä muutoksista tuloksissa.

Luken viestinnästä myönnettiin mediatilaisuudessa, että tiedottaminen epäonnistui, jos siitä jäi ihmisille sellainen käsitys, että ”tapahtui jotain kummallista”. Jatkossa pyritään tiedottamaan yksittäisten tulosten sijaan kokonaisnäkemyksistä.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi viime keväänä Lukelle toimeksiannon analysoida metsien hiilinielulaskennan epävarmuuksia. Analyysi tehtiin Kankaan johdolla.

– Laskenta, mitä Lukessa on tehty, on ainoa keino ohjata maankäyttöä eli mitä voidaan käyttää metsäpolitiikan työvälineenä, Kangas summaa analyysin tuloksia.

Maa- ja metsätalousministeriön ilmasto, luonto ja maankäyttö -yksikön päällikkö Mikko Peltonen sanoi, että tutkimuksen tuottamaan tietoon on luotettava, kun politiikkatoimista päätetään.

– Sekin pitää hyväksyä, että tutkimus ei ole täydellistä, hän sanoi.

Laskenta ja mallinnus ovat Suomessa hänen mukaansa kuitenkin korkealla tasolla, ja niitä kehitetään koko ajan lisää.

Hiilinielulaskentaan liittyy yleisesti epävarmuuksia, jotka johtuvat siitä, että maaperän prosesseista ei ole riittävästi tietoa. Suurimmat tiedolliset epävarmuudet liittyvät turvemaiden maaperän hiilivaraston arviointiin.

Luken tutkimuspäällikkö Juha Mikolan mukaan pohjimmiltaan päästö- ja nieluarvioiden epävarmuus syntyy siitä, että kaikkien metsien kaikkien puiden hiilivarastoa on vaikea laskea, sillä jokainen puu on erilainen.

– Meillä ei ole metsissä kahta täysin samanlaista mäntyä, meillä ei ole kahta suota, joiden kasvihuonekaasupäästöt olisivat täysin samanlaiset, hän sanoi mediatilaisuudessa.

Epävarmuudet vaikeuttavat numeeristen ilmastotavoitteiden, kuten hiilineutraaliuden, toteutumisen seurantaa. Epävarmuutta voidaan pienentää lisätutkimuksella, mutta epävarmuus ei Luken mukaan koskaan katoa kokoaan.

Maankäyttö on joka tapauksessa hyvin merkittävä päästölähde ja ilmastonmuutoksen aiheuttaja, ja trendi on selvä: metsien nielut ovat vähenemään päin.

– Trendi näyttää varsin huonolta. Metsät ovat muuttumassa päästölähteeksi eikä mitään muutosta ole helpolla – tai ainakaan halvalla – tulossa, Kangas sanoi.

Kankaan mukaan näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä, että Suomi toteuttaisi tavoitteensa olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.