Liina Tiusanen haluaa lisätä keskustan sisäistä keskustelua – "Se ei riitä, että puoluejohto käy omia strategisia palaverejaan"
Kun keskustan puoluevaltuusto kokoontui viimeksi huhtikuussa, kaipasi sen puheenjohtaja Liina Tiusanen erityisen paljon yhtä asiaa.
Etänä pidetyssä kokouksessa ei ollut tuttua puheensorinaa, ei eri puolilta Suomea tulleiden ihmisten paljoutta, ei pieniä spontaaneja juttelutuokioita lounastauolla tai vaatenaulakoilla.
Toki tutut ihmiset olivat paikalla, mutta he näkyivät ruudulla vain pieninä kasvokuvina.
– Alkaahan tässä kaivata, että näkisi ihmisiä livenä. Se on ollut keskustan tapahtumissa aina todella voimaannuttavaa, Tiusanen sanoo.
Hän kuitenkin korostaa olevansa tyytyväinen, että kokoukset ylipäätään onnistutaan järjestämään epidemia-aikana, kiitos nykytekniikan. Vielä vuosikymmen sitten se olisi voinut olla paljon hankalampaa.
– Jospa syksyn kokous voisi kuitenkin olla ihan normaali.
Puoluevaltuuston johdossa Tiusasella on takanaan ensimmäinen reilu puolivuotinen. Sen ajan hän on käyttänyt puoluevaltuuston toiminnan uudistamiseen.
Erityisesti Tiusanen haluaa kehittää puoluevaltuuston vaikuttavuutta keskustan sisällä.
Vaikka puoluevaltuusto onkin keskustan ylin päättävä elin puoluekokousten välillä, ei sen rooli ole hänen mielestään päässyt aina tarpeeksi näkyviin.
– Usein puoluevaltuuston kokousten yhteydessä on esimerkiksi järjestetty seminaareja, jotka ovat olleet sisällöltään todella hyviä, mutta niiden jälkeen on jäänyt olo, että mitä nyt. Että kävimme hyvän keskustelun, mutta mihin se johtaa.
– Usein olemme kuulleet myös ministeritentin, jossa keskustan ministerit ovat perustelleet hallituksen toimintaa. Usein keskustelut ovat pyörineet asioissa, jotka on jo päätetty tai joihin ei voi vaikuttaa. Puoluevaltuuston jäsenille se tarkoittaa passiivista istumista ja kuuntelemista, Tiusanen summaa.
Jatkossa ministeritentit on Tiusasen mukaan tarkoitus järjestää käänteisenä. Kukin keskustaministeri ja puoluejohdon jäsen miettii omalta työpöydältään sellaisia tärkeitä asioita, joihin kaipaisi puoluevaltuuston jäseniltä evästystä. Puoluevaltuuston jäsenet käyvät pienryhmissä keskusteluja näistä aiheista ministereiden ja puoluejohdon jäsenten kanssa.
– Ministerit ja puoluejohto ovat näissä keskusteluissa kuuntelijan ja kyselijän rooleissa. Tällöin puoluevaltuuston jäsenillä on parempi mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Puolueen sisälle ei saisi syntyä kokemusta, ettei sen jäseniä kuulla tai kuunnella.
Liina Tiusanen
Uudistettavaa on Tiusasen mukaan erityisesti siinä, miten puoluevaltuusto voisi olla paremmin mukana keskustan politiikan valmistelussa.
– Puoluevaltuusto ei saa jäädä pelkäksi muodolliseksi rituaaliksi, vaan meidän täytyy tosissaan miettiä, miten sitä näkemystä ja monialaista potentiaalia saataisiin sieltä irti.
Tiusasen mielestä Suomessa tarvitaan keskustelua puolueiden rakenteista ja toimintatavoista, mutta keskustan puoluevaltuuston kohdalla hän haluaa nyt keskittyä siihen, mikä nykyisissä puitteissa on mahdollista.
– Ongelma ei ole se, etteikö puoluevaltuuston jäsenillä olisi valtaa, mutta keskustelun johtamiseen ja työskentelyn menetelmiin tarvitaan panostusta.
– Puolueen sisälle ei saisi syntyä kokemusta, ettei sen jäseniä kuulla tai kuunnella. Keskustassa on kaivattu syvällisempää keskustelua, jossa aatteelliselle pohdinnallekin olisi aikaa. Sitä haluan lisätä.
Tiusanen uskoo, että paljon kaivattu keskustelu voisi olla yksi ratkaisu myös keskustan tilanteen kohentamiseen. Ongelma on vain ollut se, että yhteiselle puolueen sisäiselle keskustelulle on vaikea löytää areenaa.
Sellainen voisi löytyä puoluevaltuustosta. Tiusanen näkisi puoluevaltuuston mielellään paikkana, jossa voitaisiin tuulettaa poliittiseen tilanteeseen liittyviä tunteita ja ajatuksia, sovittaa niitä yhteen erilaisten näkemysten kanssa ja rakentaa lopulta keskustalaista tulokulmaa laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.
– Niin kauan kuin keskustan sisällä olevaa ristivetoa ei päästä purkamaan ja käsittelemään, se näkyy myös ulospäin. Tarvitaan keskustelua, johon mahdollisimman moni voisi osallistua. Se ei riitä, että puoluejohto käy omia strategisia palaverejaan.
Puoluevaltuusto pyrkii keskustalaisten parempaan osallistamiseen käynnistämällä Kestävä Suomi ja keskusta 2030 -keskustelun. Tarkoitus on kirkastaa keskustalaista tulokulmaa kestävän kehityksen kysymyksiin osallistamalla puolueen jäseniä ja muita toimijoita.
Omassa elämässään Tiusanen elää todeksi keskustankin paljon esillä pitämää monipaikkaista arkea. Perheen koti on Järvenpäässä Uudellamaalla, mutta he viettävät paljon aikaa myös Hannu-puolison kotipaikkakunnalla Kangasniemellä Etelä-Savossa ja Tiusasen lapsuusseuduilla Muhoksella Pohjois-Pohjanmaalla.
– Toistaiseksi tämä on onnistunut hyvin, mutta katsotaan, mikä on tulevaisuus. Tässä elämänvaiheessa suvun ja turvaverkkojen merkitys tuntuu tärkeältä.
Perheen elämän keskipiste on 2-vuotias Rauha-tytär.
Tiusanen sanoo vanhemmuuden opettaneen häntä paljon. Elämää täytyy suunnitella ja aikatauluttaa ihan eri tavalla kuin ennen. Töitä ja opiskeluita ei voi venyttää iltaan, sillä silloin kun lapsi on kotona, hän kaipaa eniten läsnäoloa.
Senkin Tiusanen sanoo huomanneensa, että elämä voi tuntua hyvin onnelliselta ja merkitykselliseltä, vaikka koti olisi sotkuinen, lattialla olisi kaurapuuron roiskeita ja koko elämä tuntuisi keskeneräiseltä.
– Omaan lapseen liittyy sellainen mieletön rikkaus, jota on välillä vaikea sanoittaa. Tuntuu hyvin merkitykselliseltä ajatella, mitä kaikkea voimme hänelle näyttää ja opettaa yhteisestä maailmastamme.
Tiusanen on pitänyt jo reilun puolentoista vuoden ajan perhearjestaan kertovaa julkista Instagram-tiliä. Prismaperhe-tilillään hän kuvaa avoimesti pikkulapsiarjen kommelluksia, haasteita ja pieniä ilon hetkiä.
Tiusanen kertoo pyrkivänsä luomaan sosiaaliseen mediaan kuvaa ihan tavallisesta perhe-elämästä, jossa pohditaan äitiyttä ja vanhemmuutta kaikkine ulottuvuuksineen.
– Perheisiin keskittyviä some-tilejä on paljon, mutta usein elämä näyttäytyy niissä hyvin ihanteellisena, stailattuna ja kulutuskeskeisenä. Halusin tuoda esiin jotain muuta, sellaista, mihin moni vanhempi voisi samaistua.
Prismaperhe-tili on tarjonnut Tiusaselle paljon mielenkiintoisia keskusteluita niin tuttujen kuin tuntemattomienkin kanssa. Moni on laittanut yksityisviestiä ja halunnut vaihtaa lisää ajatuksia.
– Monesti ihmiset saavat siitä voimaa, kun näkevät että toisillakin on sotkuista tai hammasitkua. Se luo tunteen, että olemme samassa veneessä. Moni tuntuu kaipaavan sitä siksikin, että korona-aika on tehnyt vanhemmuudesta normaalia yksinäisempää.
Avoimuudellaan Tiusanen haluaa luoda rehellistä mielikuvaa perhearjesta myös niille, jotka vasta pohtivat perheen perustamista. Entistä useampi nuori aikuinen ajattelee, ettei halua perhettä lainkaan.
– Vanhemmuus on valtavan iso muutos, joka toisaalta mullistaa kaiken, mutta toisaalta kaikki jatkuu vain hieman erilaisena. Itse olen saanut paljon sellaista hyvää, mitä en edes osannut odottaa.
Juttu on ilmestynyt alun perin toukokuussa 2021 Suomenmaan kuukausilehdessä. Voit tilata lehden täältä.