Lasse Laatunen: Hallituksen ei pitäisi sanella työmarkkinaneuvottelujen asialistaa

Emme voi siir­tyä yh­teis­kun­taan, jos­sa pe­rus­tus­la­kia tai kes­kei­siä oi­keus­pe­ri­aat­tei­ta muu­te­taan vaa­li­kau­sit­tain, työmarkkinakonkari sanoo
Työmarkkinat

Eläkkeelle jäänyt EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen sanoo pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen työmarkkinataipaleen muistuttavan Harri Holkerin (kok.) hallituksen alkutaivalta 1980-luvun lopussa.

Holkerin aikaan ay-liike hyppäsi hallituksen jalaksille, nyt sen tekivät työnantajapuoli ja Suomen Yrittäjät, Laatunen näkee.

Ero on Laatusen mukaan siinä, että Holkerin hallituksen aikana ay-liike ei tehnyt sitä ideologisista syistä vaan lähinnä katsoi tilaisuutensa tulleen, koska kokoomus päähallituspuolueena oli erittäin kokematon työmarkkina-asioissa eikä pystynyt tilannetta oikein arvioimaan.

– Tämä kokemattomuus näkyi varsin selvästi myös Sipilän otteissa pääministerinä ja hallituksen muodostajana.

Tämä yhteisymmärryksen kausi kesti 25 vuotta.

Lasse Laatunen

Sipilä halusi saada aikaan laajan yhteiskuntasopimuksen mahdollisimman pian vaalien kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen, jo ennen uuden hallituksen muodostamista.

– Jos hallituksen muodostaja lähtee yrittämään isoa työmarkkinaratkaisua ilman että hänellä on edes pääministerin valtakirjaa, niin onnistumisen edellytykset eivät ole kovin hyvät, Laatunen toteaa.

Työmarkkinakonkari muistuttaa, että työnantajat saivat pelkällä julkisella metelillä Holkerin hallituksen lähes nurin.

Palkansaajajärjestöt puolestaan järjestivät voimannäytön Helsingin rautatientorilla syyskuussa 2015, ja saivat Sipilän hallituksen ja ehkä myös työnantajat arvioimaan tilannetta uudelleen.

Holkerin hallituksen alkurytinöiden jälkeen alkoi kuitenkin pitkä ajanjakso, jolloin kumpikaan osapuoli ei pyrkinyt käyttämään poliittista ohituskaistaa, Laatunen toteaa.

– Me lähdimme siitä, että työlainsäädännön ja sosiaalipolitiikan uudistukset sovitaan.

Laatunen uskoo, että neuvottelujen kautta syntyneet uudistukset olivat kaikkien näkökulmasta selkeästi parempia kuin se, että oltaisiin heittäydytty poliittiseen lottoarvontaan.

– Tämä yhteisymmärryksen kausi kesti 25 vuotta.

Laatunen kiinnittää juristina huomiota myös oikeudellisiin seikkoihin, joita Sipilän hallitus ei ole hänen mielestään huomioinut.

Suomen perustuslaissa on yhdistymisvapaus ja työmarkkinajärjestöt ovat osa demokratiaa, niillä on neuvottelu- ja sopimusautonomia.

– Hallitus, olkoon minkä värinen tahansa, ei voi sanella neuvottelujen asialistaa eikä lopputulosta. Sipilän hallituksen alkuyrityksessä oli selvästi piirteitä, että lopputulos annettiin ja sanottiin, että sopikaa.

Laatunen sanoo, että tällä tavalla ei ole Suomessa syntynyt yhtäkään työmarkkinasopimusta.

– Sen sijaan hallituksen tehtävä on tehdä järjestöille selväksi, millaisia tavoitteita se odottaa järjestöjen sopimiselta koko kansantalouden parhaaksi.

– Järjestöjen tehtävä on arvioida nämä tavoitteet, hyväksyvätkö ne kokonaan tai osittain ja siltä osin kun hyväksyvät, heillä on oikeus ja velvollisuus lähteä hakemaan sen kaltaisia ratkaisuja.

Laatunen puhui maanantaina työmarkkinapolitiikasta FM Matti Hirvolan tutkimuksen Luottamuksen loppu? julkaisutilaisuudessa Helsingissä.

Tutkimuksen mukaan Sipilän hallitus lähti muuttamaan suomalaista työmarkkinajärjestelmää. Samalla työmarkkinaosapuolten vuorovaikutussuhteet ja luottamus joutuivat koetukselle.

– Kuten Hirvolan tutkimuksessa todetaan, niin onnistumisen avainsana on luottamus. Järjestöjen on voitava luottaa hallitukseen ja järjestöjen on voitava luottaa toisiinsa, muuten sopimisesta ei tule yhtään mitään, Laatunen painottaa.

Hallituksessa olisi Laatusen mielestä pitänyt ymmärtää toinenkin juridinen seikka, vaikka hallituksessa ei yhtään juristia tuolloin ollutkaan. Se on sopimusvapaus.

– Sipilän hallituksen kaavailemat pakkolait ja sinne kaavailtu sopimusvapauden katto eivät sovi sopimusvapauteen. Näistä keskeisistä oikeusperiaatteista voidaan poiketa vain sota- tai hätätilan aikana, niitä varten on valmiuslainsäädäntö ja silloinkin poikkeamisvaltuudet ovat rajattuja.

– Me emme voi siirtyä sellaiseen yhteiskuntaan, jossa perustuslakia tai keskeisiä oikeusperiaatteita muutetaan vaalikausittain riippuen siitä, minkä värinen hallitus kulloinkin on olemassa. Yhteiskunnassa pitää voida luottaa siihen, että oikeusvaltio elää vakaasti.

Laatusen mielestä kysymys ei ole ideologinen, vaan se koskee kaikkia hallituksia.

– Jos tämä on poliitikoille epäselvää, niin silloin on vielä vähemmän syytä siirtyä kolmikantaisesta työelämän lainsäädännön valmistelusta puhtaaseen poliittiseen harkintaan.

Laatunen kuitenkin sanoo, ettei hän halua vähätellä poliitikkojen osaamista.

– Mutta 40 vuoden kokemuksella sanon, että kyllä se osaaminen on työmarkkinajärjestöissä omalla alueellaan aivan eri tasolla kuin poliittisessa valmistelussa.