Keskustan Riikka Pakarinen kaipaa puolustuspolitiikkaan strategisempaa otetta – "Keskustelukulttuurimme ei ole tarpeeksi avointa"
Keskustan varapuheenjohtaja Riikka Pakarinen vaatii syvällistä ja kriittistä arviointia puolustusyhteistyöhankkeista, joihin Suomi on osallistunut mukaan.
Pakarinen kirjoittaa asiasta Suomenmaan Puheenvuoro-palstalla.
Pakarisen mukaan arvioinnissa on pohdittava sitä, millä perustein Suomi on lähtenyt puolustushankkeisiin mukaan ja mitä strategista päämäärää hankkeilla on tavoiteltu.
– Onko pohdittu hankkeiden todellista merkitystä suorituskykymme, pitkän aikavälin strategisten tavoitteidemme tai ylipäätään puolustuspoliittisen linjamme kehittämistarpeiden kannalta, hän kysyy kirjoituksessaan.
Pakarisen mukaan Suomi on ollut mukana kolmessa yhteistyöhankkeessa, joiksi hän mainitsee Saksan perustaman ja johtaman Framework National Conceptin (FNC), Britannian johtaman Joint Expeditionary Force -yhteistyön (JEF) ja Ranskan johtaman eurooppalaisen interventioaloitteen (EI2).
Pakarisen mukaan ulospäin näyttää siltä, ettei päätöksenteossa ole strategisuutta, vaan päätöksentekoa ohjaavat satunnaiset tekijät.
– Esimerkiksi EI2-hankkeeseen osallistumisesta päätettiin kesällä 2018 pikaisesti ja sitä edisti pikemminkin Ranskan presidentin Emmanuel Macronin lähestyvä vierailu kuin pitkän aikavälin strateginen harkinta. Poliittiset suhteet ovat siis painaneet enemmän kuin strateginen ajattelu.
Pakarinen kaipaisi suomalaiseen puolustuspoliittiseen päätöksentekoon strategisempaa otetta sekä rohkeutta puhua avoimesti vaikeistakin asioista.
Suomi on esimerkiksi viime vuosina ilmaissut tahtonsa kehittää yhteistä eurooppalaista puolustusta.
– Jos tämä on meidän strateginen tavoitteemme, silloin voimme näyttää suuntaa ja nostaa aktiivisesti keskusteluun myös ne ongelmat, jotka tuovat ristivetoa yhteisen eurooppalaisen tavoitteen ylle, Pakarinen sanoo.
– Myöskään puolustuspolitiikkaan keskustelukulttuurimme ei ole tarpeeksi avointa. Poliitikot lähestyvät puolustuskysymyksiä varovaisesti, yleistä mielipidettä tarkkaillen. Myös EU-politiikan tuntemus on monelta osin pinnallista, mielikuviin ja tunteeseen perustuvaa, Pakarinen päättää.