Keskustakonkari Olavi Martikainen vaalituloksesta: “Kyllä tämä on terveen korvan puolelle otettava"
Kun Olavi Martikainen oli ensimmäistä kertaa ehdolla eduskuntavaaleissa vuonna 1970, keskusta koki rökäletappion.
Tuolloin keskustalaisten äänistä iso osa satoi Veikko Vennamon johtaman Suomen Maaseudun puolueen laariin.
Eduskunnassa oli ollut vasemmistoenemmistö ja keskusta oli SDP:n kanssa hallituksessa ollessaan tehnyt kipeitä päätöksiä, jotka ajoivat puoluetta kannattaneet pieniviljelijät ahtaalle.
– Peltoja laitettiin pakettiin ja lehmistä ruvettiin maksamaan tapporahaa. Maatalousverouudistus nosti pienten tilojen verorasitusta hyvin voimakkaasti ja suuret tilat pääsivät poistojen kautta suurin piirtein nollaverotukselle. Tämä koettiin äärimmäisen epäoikeudenmukaisena ja maaperä oli Vennamolle erittäin otollinen, Martikainen kuvaa.
Samaan aikaan keskustan eduskuntaryhmä keskittyi Martikaisen mukaan vahtimaan yliopistodemokratiaa lisäämään pyrkinyttä hallintouudistusta, joka lopulta ajoi karille.
– Oltiin ladattu poliittinen voima äänestäjäkunnan kannalta vääriin asioihin. Vaikka korkeakoululaki oli tottakai nuorille tärkeä, se ei välttämättä hytkäyttänyt hirveästi tuolla maaseudulla. Voi kysyä hyvin, että tekikö puolue ihan oikeita asioita.
Martikainen kertoo käyneensä vaalien jälkeen läpi pienten äänestysalueiden ääniä.
– Olin aivan varma, että siellä oli sellaisia äänestysalueita, joissa paikallisen keskustan osaston johtokunnan jäsentenkin on ollut pakko äänestää Vennamoa.
Nyt Martikainen istuu keskustan puoluetoimistolla käyden läpi asiakirjoja Keskustan ja maaseudun arkistossa.
Hän on entinen keskustalainen ministeri, kansanedustaja ja pitkäaikainen kuntapoliitikko Lapinlahdelta. Keskustan puoluehallituksen jäsen Martikainen oli yhtäjaksoisesti vuodesta 1970 vuoteen 1993.
Keskustalla on takanaan historiallisen surkea presidentinvaalitulos.
Martikaisen mielestä vaalitulos oli mikä oli ennen kaikkea siksi, että Sauli Niinistö ja Matti Vanhanen olivat ulko- ja turvallisuuspoliittisilta näkemyksiltään lähellä toisiaan.
– Äänestäjät eivät halunneet vaihtaa tehtäväänsä hyvin hoitanutta istuvaa presidenttiä, Martikainen uskoo.
Entisen keskustapoliitikko Paavo Väyrysen ehdokkuuden Martikainen ei usko liiemmälti vaikuttaneen Vanhasen suosioon.
– Väyrysen toiminta rokotti lähinnä Laura Huhtasaarta, ei niinkään keskustaa. Mutta jollakin tavalla valitettavaahan sekin on, että tällaiseen tilanteeseen on ajauduttu, että vuosikymmenten näkyvin keskustalainen poliitikko on oman liikkeensä ehdokkaana.
Väyrysen toiminta rokotti lähinnä Laura Huhtasaarta, ei niinkään keskustaa.
Olavi Martikainen
Vaikka presidentinvaalit olivat Martikaisen mukaan poikkeukselliset, vaalitulokseen sisältyy aina myös äänestäjien viestiä puolueelle.
– Kyllä tämä on puolueessa otettava terveen korvan puolelle, niin kuin Savossa sanotaan, Martikainen sanoo.
Martikaisen mielestä keskustan on syytä käydä vaalit huolellisesti läpi ja pitää mielessä myös kuntavaalien heikko vaalimenestys.
– Sen ohella, että presidentinvaalit on henkilövaali, keskustan pitää miettiä myöskin puolueen politiikan sisältökysymyksiä järjestötoiminnan analyysiä, että onko kaikki ihan niin hyvässä mallissa kuin ne voisivat olla.
Martikainen lisää kuitenkin, että tärkeimmät vaalit ovat aina edessäpäin.
Martikaisen mielestä keskustan nykyistä tilannetta ei voi verrata 1970-lukuun eikä puolueen kentällä ole nyt havaittavissa 1970-luvun kaltaista syvää protestimielialaa. Historian opetukset kannattaa kuitenkin pitää mielessä.
– Puoluetoiminnassa pitäisi aina muistaa se, että läheisyys kenttään on riittävän tiivis ja keskusteluyhteys molempiin suuntiin pelaa.
Martikaisen mielestä keskustaväkeä vaivaa tällä hetkellä eniten epätietoisuus.
– Kysellään kyllä monien uudistusten perään, että mikä niiden lopputulos tulee olemaan. Sote on tyypillinen esimerkki. Siinä on monta vaihetta ja mutkaa ja siitä on ehkä vähän vaikeaa pysyä perillä.
Toinen ihmisiä huolestuttava asia on Martikaisen mukaan palveluiden keskittyminen.
– Luin juuri oman alueen lehdestä, että Iisalmen poliisilaitokselta lakkaa liikenteenvalvontayksikkö. Poliisipäällikkö selitti lehdessä, että se on näivettynyt se yksikkö. Onhan se näivettynyt, jos ei anneta vakansseja sinne! Tottakai se näivettyy. Ja sitten se lopetetaan. Ne on tällaisia asioita. Toinen esimerkki ovat käräjäoikeudet.
Huoli keskittymisestä liittyy myös sote-uudistukseen. Martikaisen mukaan tiettyjen leikkausten loppuminen aluesairaaloista voi olla kova paikka, vaikka keskittämisellä haetaankin parempaa hoitoa.
– Vaikka leikkaukseen joudutaan ehkä kerran elämässä, se koetaan lähipalvelujen alasajona. Sotessa pitäisi pitää tarkka huoli siitä, että lähellä olevien palveluiden taso turvataan. Ne koetaan tärkeinä asioina ja ne pitää ottaa tärkeinä asioina.
Jos päätöksiä kohtaan tunnetaan puolueen aatteellisen taustan kannalta ristiriitaa, on tärkeää perustella päätökset huolellisesti eri puolille kenttää.
Olavi Martikainen
Martikainen ei usko, että keskustan vaikeudet olisivat Juha Sipilän henkilöstä kiinni.
Hänen mukaansa tasapainoilu poliittisen johtajuuden ja kentän kuuntelemisen välillä ei ole koskaan ollut helppoa.
– Olen juuri lukenut kirjaa V.J. Sukselaisen elämästä ja huomasin, että ihan sama ongelma oli silloin. Ja kun itse olin puoluehallituksen jäsen, sekä Johannes Virolaista että Paavo Väyrystä molempia syytettiin rustokorvaisuudesta, eli että he eivät kuunnelleet kenttää riittävästi. Se on puoluejohtajuuteen liittyvä ominaispiirre.
Poliittinen johtaja tarvitsee Martikaisen mukaan kykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä, mutta myös taitoa selittää päätökset niin, että hän saa puolueväkensä niiden taakse.
– Erityisesti silloin, jos päätöksiä kohtaan tunnetaan puolueen aatteellisen taustan kannalta ristiriitaa, on tärkeää perustella päätökset huolellisesti eri puolille kenttää.
– Isot poliittiset kysymykset pitäisi pystyä sijoittamaan puolueen periaatteelliseen maailmaan ja siltä kannalta löytää perusteita, että miksi näin tehdään. Ei niin, että ne ovat teknisiä ratkaisuja, joille sitten ehkä mietitään perusteluja, jos joku keksii niitä ruveta miettimään.
Viestinnässä helpottaa Martikaisen mielestä, jos päätöksiä on pitkin matkaa valmisteltu laajemmalla porukalla.
Martikaisen mukaan vielä Esko Ahon aikaan keskustalla oli käytössään laaja asiantuntijaverkosto, joka valmisteli käytännön poliittisia kysymyksiä ryhmätyönä.
– Päätöksiin sitouduttiin sitä mukaa, kun ne asiat etenivät. En tiedä onko vastaavaa nykyään.
Vaikka Martikainen on seurannut viime vuosina politiikkaa etäämmältä, hän kertoo havainneensa, että viime vuosina puolueen merkitys aatteellisena organisaationa ja vaikutuskanavana on pienentynyt ja eduskuntaryhmän rooli korostunut.
– Ihmisille voi tulla tunne, että he ovat tarpeellisia vain äänestäjinä.
Pienemmän porukan valmisteluun liittyy Martikaisen mielestä riskejä puolueen kannalta.
– Sillä saattaa olla sellainen seuraus, että ei synny sitoutumista eikä tarvetta selittää. Vaikka meillä on tv ja lehdet, joihin poliitikot pääsevät kertomaan päätöksistä, se ei ole sama asia kuin päästä keskustelemaan ja perustelemaan ihmisille, että miksi olemme keskustalaisina tätä mieltä näistä asioista.
– Sitähän se politiikka on myöskin, että ihmisiä pitää jaksaa kuunnella ja asioita pitää jaksaa selittää.
